Tuomo Sakari Mononen

Säveltäjä, musiikkipedagogi ja urkuri. Director musices. Kuopion musiikkiopiston, sittemmin konservatorion lehtori ja vararehtori.

Kuopio.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sakari Mononen syntyi Korpiselässä 27. heinäkuuta 1928.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Vaimo Anneli.

Kuolema / Death / Смерть:

Sakari Mononen kuoli Espoossa 7. kesäkuuta 1997.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Tuomo Sakari Mononen (27. heinäkuuta 1928 Korpiselkä – 7. kesäkuuta 1997 Espoo) oli suomalainen säveltäjä ja urkuri. Hän suoritti urkujensoittodiplomin Sibelius-Akatemiassa 1961 (opettajanaan Tauno Äikää) ja sävellysdiplomin 1962 (Nils-Eric Fougstedt ja Einar Englund). Samana vuonna hän aloitti Kuopion musiikkiopiston, myöhemmin Kuopion konservatorion lehtorina, vuodesta 1970 kirkkomusiikkiosaston johtajana ja vuodesta 1976 laitoksen varajohtajana sekä vuodesta 1981 apulaisrehtorina. Hän sai director musices -arvon 1967 ja kirkon sävellyspalkinnon 1980. Mononen jäi eläkkeelle 1991 ja muutti Espooseen. [1]

Vapaata atonaalista varhaisvaihetta Monosella seurasi dodekafoninen kausi, kluster- ja kenttätekniikka. Myös uusbarokkinen tyyli esiintyy monessa hänen teoksessaan. Lukuisat Monosen orkesteriteoksista kantaesitettiin Kuopion Musiikkiopiston ja konservatorion, Riistaveden ja Limingan musiikkileirien orkesterien konserteissa kapellimestari Pentti Sistosen johdolla. Sakari Mononen on jazzpianisti Tuomas Kaupin isoisä. [1]

Säveltäjänä Sakari Mononen on nykyään jäänyt lähes täysin unohduksiin. Hän aloitti 1960-luvulla säveltäjän uransa ajan virtauksia seuraten ja rivitekniikkaa hyödyntäen. 60-luvulla hän sävelsi Suomen oloissa harvinaiset 3 urkusonaattia (v.1963-1965). 1970-luvulta alkaen hänen musiikkinsa tyyli muuttui helpommin lähestyttäväksi vapaatonaalisuudeksi. [2]

Urkuri Tuomas Pyrhönen kertoo seuraavasti soittamastaan Monosten Partita-urkuteoksesta.

Partita on säveltäjän ensimmäisiä urkuteoksia. Mononen suunnitteli sitä 5-osaiseksi, mutta siitä on olemassa vain kaksi osaa. Teoksen avaava Preludi on harras mutta samalla jotenkin hilpeäluontoinen. Sitä seuraava Pastorale (paimentunnelma) on Monosen yksi kauneimpia sävellyksiä perinteisessä melodisessa mielessä. [2]
Fantasia sitä vastoin on kompromissiton ja vaativa miniatyyri. Sen tiiviistä ja periksiantamattomasta sävelkielestä huokuu selkeästi säveltäjän ehdoton ja mielikuvituksellinen sävellystekninen osaaminen sekä kontrapunktin käsityötaito, mutta toisaalta taiteellisessa mielessä ilmaisun rönsyilevyys lähestyy uhkaavasti umpikujaan joutumista. Tämän jälkeen Monosen tyyli muuttuikin pian konservatiivisemmaksi. [2]

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi toteaa, että Sakari Mononen sävelsi paljon hienoa musiikkia, joka on vielä levyttämättä. [4]

Kansalliskirjastoon talletettu Sakari Monosen aineisto sisältää runsaan 50 teoksen
sävellyskäsikirjoitukset. Mukana on orkesteri-, kuoro-, kamari-, piano- ja urkumusiikkia sekä mm. Elina Karjalaisen ja Sirkka Turkan runoihin sävellettyjä lauluja. Aineiston rajavuodet ovat 1959- 1996 ja laajuus kuusi koteloa (Coll. 629.1-6). [3]

Sävellyksiä [1]

Orkesterille

• Preludi (1961)
• Concerto grosso (1970)
• Legenda con espressione (1971)
• Perspectives (1972)
• Elegia jousiorkesterille (1973)
• Pieni sarja puhallinorkesterille (1975)
• Divertimento nro 1 (1971)
• Divertimento nro 2 kamariorkesterille (1976)
• Johdanto ja passacaglia 1 ja 2 jousiorkesterille (1976,1979)
• Sinfonia nro 1 (1961)
• Sinfonia nro 2 (1984)
• Intrada (1988)
• Voces lucis et ombrae (1991).
• Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
• jousitrio (1960)
• jousikvartetto (1961)
• Pastoraali puupuhaltimille (1970)
• sonaatti klarinetille ja pianolle (1973)
• trio huilulle, fagotille ja pianolle (1975)
• Riistavesi-fanfaari vaskille (1979)
• Intrada kolmelle trumpetille, kolmelle pasuunalle ja tuuballe (1982)
• Leikkejä yksinäisille puhallinkvartetille (1982)
• Tule kanssani satuun puhallinkvartetille (1982).

Soolosoittimille

• 2 sarjaa pianolle (1959, 1970)
• pianosonatiini (1960)
• Partita uruille (1960)
• 3 urkusonaattia (1962, 1964, 1965)
• Fantasia uruille (1966)
• Etydi viululle (1966)
• 2 preludia uruille (1966, 1978)
• Neljä miniatyyriä huilulle (1973)
• Tanssisarja pianolle (1979)
• Fanfare misterioso trumpetille (1980).

Kantaatteja

• Armon sana (1968, U. Eskelinen)
• Lakeus kertoo (1977, I. Kaakinen)
• Temppeliveljet (1978, A. Krohn).
• Kuorolle a cappella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
• Psalmi 100 sekakuorolle (1963)
• Oi Jeesus, auttaja sekakuorolle (1968)
• kolme motettia (1971)
• Vuorela-sarja sekakuorolle (1972)
• Joulumaisema mieskuorolle (1978, A. Pölönen)
• Juhannuksen aikaan mieskuorolle (1980).

Laulusarjoja

• Souvenirs lauluäänelle ja pianolle (1972, E. Karjalainen)
• Vaeltajan lauluja (1974, Raamattu)
• Herra, minun kallioni baritonille ja uruille (1980, Raamattu)
• Tule kanssani satuun (1989, S. Turkka).

Lauluja

• Joulumaisema (1979, A. Pölönen)
• Ilta (1980, A. Hellaakoski)
• Temppelihymni (1982, S. Rissanen)
• Kohottakaa riemuhuuto Herralle (1991, Raamattu)
• Temppeliveljet (1991, A. Krohn)
• Suorakulma (1991, E. Mutru)
• Valo alttarin (1993, E. Schikaneder, E. Mutru).

Viitteet

• [1] Sakari Mononen, Wikipedia [https://fi.wikipedia.org/wiki/Sakari_Mononen]
• [2] Tuomas Pyrhönen, [http://www.tuomaspyrhonen.net/uutiset/uutinen16.htm]
• [3] Sakari Mononen, Coll. 629, Arkistoluettelo 637, Kansallisarkisto [http://www.doria.fi/handle/10024/94069]
• [4] Savon sanomat, kulttuuri 13.08.2016

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Ahonen, Maija-Liisa: Viisi vuosikymmentä: Kuopion konservatorio 1954–2004. (Mukana CD-liite.) ER-Paino 2004. ISBN 952-91-6864-0
• Tereska, Tarja: Sakari Monosen musiikki: Tutkielma tyylillisestä ja teknisestä kehityksestä v. 1959–79. 1985. Joensuun yliopisto. ISBN 951-696-540-7

  ---

  
  

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 43. viikkoprofiili (02.10.2016-08.10.2016).