• Professor of Astronomy and Philosophy in Uppsala University. Also a poet and a priest.
• Keksi ensimmäisenä perusväreihin punainen, keltainen, sininen, perustuvan värijärjestelmän.
• The "Asteroid 3223 Forsius" was named after Sigfridus Forsius.
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigfridus_Aronus_Forsius
• https://sv.wikipedia.org/wiki/Sigfridus_Aronus_Forsius
• https://et.wikipedia.org/wiki/Sigfrid_Aronus_Forsius
• https://de.wikipedia.org/wiki/Aron_Sigfrid_Forsius
• Kirjoitti joskus Forsius-nimensä muotoon Helsingforsius.
• Suomessa ilmestyi ensimmäinen almanakka 1608, minkä Forsius oli laatinut. Forsius sai 1619 yksinoikeuden kalenterien tekoon koko Ruotsin valtakunnassa. Hän laati almanakkoja Turun horisontin mukaan.
• Z. Topelius yritti hänkin selvitellä Forsiuksen sukutaustaa. Ei saanut mitään selville. Topelius oli viehättynyt Forsiuksen persoonasta ja kirjoitti hänestä runoja.

Aron Sigfrid Forsius (* 1569 in Finnland; † 1624) war ein finnischer Astronom und Priester.

Nach ihm ist der Asteroid (3223) Forsius benannt. Er veröffentlichte 1611 das erste gezeichnete Farbsystem mit den Grundfarben Rot, Gelb, Grün und Blau; die Skizze wird als Kugel gedeutet.

https://de.wikipedia.org/wiki/Aron_Sigfrid_Forsius

Sigfrid Aronus Forsius (ka Sigfridus Aronius Forsius või Siegfried Aronus Forsius; umbes 1550 – 1624 Tammisaari) oli Helsingist pärit soome vaimulik, astronoom, astroloog ja kirjamees.

Ta oli 5. märtsist 1591 Tallinna toomkooli õpetaja ja toomkiriku rootsi koguduse pastor, ning määrati riiginõukogu otsusega 5. septembril 1595 Narva koolmeistriks. Ta oli ka Karl Horni perekonna koduõpetajaks. Eestimaal tegutsedes õppis ära eesti keele.

Oli Uppsala Ülikooli astronoomiaprofessor, avaldas muuhulgas 1608 Rootsi esimese aastaraamatu (1623. aastaks oli ilmunud 23 almanahhi) ja 1613 (ilmus 1643) esimese Soomet käsitleva geoloogiaõpiku "Minerographia".

Aastal 1611 avaldas ta esimese joonistatud värvisüsteemi põhivärvustega punane, kollane, roheline ja sinine; visand kujutas kera.

Tema järgi on nime saanud asteroidide vöö asteroid 3223 Forsius, mille avastas 1942. aastal Soome astronoom Yrjö Väisälä.

Viited

• Forsius, Arno: Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Lahti: Anita Forsius, 1996. ISBN 952-90-7571-5.
• Pursiainen, Terhi: Sigfridus Aronus Forsius: Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi: Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 674. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-985-5.
• https://et.wikipedia.org/wiki/Sigfrid_Aronus_Forsius
• http://www.saunalahti.fi/arnoldus/safmuist.htm

Sigfridus Aronus Forsius Kansallisbiografiassa

Forsius, Sigfridus Aronus (noin 1550–1624)
Käytti myös nimiä Helsingforsensis, Helsingforsius, Sigfrid Aron.

S todennäköisesti vanha Helsinki noin 1560. Ehkä Porvoosta Helsinkiin muuttaneen porvarin poika.

Kävi oletettavasti Turun katedraalikoulua; mahdollisesti opiskeli ja saavutti filosofian maisterin oppiarvon jossakin saksalaisessa yliopistossa (nimeä ei ole löytynyt mistään saksalaisesta ylioppilasmatrikkelista). Ylioppilas (dominus Sigfridus Aronus Forsius Finno) uudelleen avatussa Uppsalan yliopistossa huhtikuussa 1595, oleskeli Ruotsissa vielä syksyllä 1596.

Vihittiin papiksi ilmeisesti 1580-luvun lopulla tai 1590-luvun alussa; Tallinnan tuomioseurakunnan saarnaaja ja koulumestari 1591; koulumestari Narvassa 1596; sotilaspappi Kaarle-herttuan joukoissa 1599–1601; Närpiön kirkkoherra 1601–1602; Kemiön kirkkoherra 1602–1606; 1608–1610 Uppsalan yliopiston tähtitieteen professori; kuninkaallinen astronomi 1612; Tukholman Riddarholman kirkkoherra 1613/14–1615; Tammisaaren kirkkoherra viimeistään vuoden 1619 alusta.

Forsius mainitaan Tallinnan tuomiokirkkoseurakunnan saarnaajana ja koulumestarina 4.3.1591 ja 1595. Hyvän viron kielen taidon omaavana Forsius nimitettiin koulumestariksi Narvaan valtaneuvoston antamalla valtakirjalla 16.11.1596. Hän käytti itsestään nimitystä ”ein abgesanter aus Schweden zur stifftungen der Schulen in Liefflandtt” ja toimi Narvassa vain muutaman kuukauden. Federleyn (1962) mukaan Forsius pyrki arkkipiispa Abrahamus Andreae Angermannukselta saamiensa ohjeiden mukaisesti vähentämään saksalaisvaikutusta Narvassa ja ruotsalaistamaan kaupungin koululaitosta. Narvan saksalaisen seurakunnan kirkkoherra asettui ankarasti vastustamaan näitä pyrkimyksiä ja sai siinä puolelleen maan aateliston ja ylikäskynhaltijan. He kokivat mestari Sigfridin ylimielisen esiintymisen ja hyvin kärkevän sanankäytön kunnianloukkauksena. Oikeustoimilla uhattuna Forsius poistui Narvasta ja oli ilmeisesti jo keväällä 1597 taas Suomessa.

Vuosina 1599–1601 Forsius toimi sotilaspappina Kaarle-herttuan sotajoukoissa. Hän oli kenttäsaarnaaja ratsumestari Hans Blanckin (Johann De la Blanque) lipustossa. Forsius osallistui Kaarle-herttuan toiseen Suomen retkeen ja siirtyi elokuussa 1600 joukko-osastonsa mukana Liivinmaalle, missä Ruotsi kävi sotaa Puolaa vastaan. Forsius oleskeli talven 1600–1601 Tallinnassa Hans Blanckin lipuston hajottua vuoden 1600 joulukuussa. Forsius näyttää hoitaneen papillisia tehtäviä Kaarle-herttuan lähipiirissä (hänen on arveltu toimineen herttuatar Kristiinan saarnaajana). Eräässä joulukuun 1601 lopulla päivätyssä kuitissa hän käyttää itsestään nimitystä ”Hänen Ruhtinaallisen Armonsa Hovisaarnaaja” (A. Westén, Svenska Kongl. Hofclereciets Historia 1800–1850 ei tunne).

Marraskuussa 1601 Forsius lienee matkustanut Kaarle-herttuan mukana Suomeen ja sai valtakirjan Närpiön kirkkoherran virkaan 3.12.1601. Forsius ei liene koskaan hoitanut kyseistä virkaa, sillä samassa kuuussa Kaarle-herttua lähetti hänet maisteri Daniel Hjortin ja saksalaisen kamarijunkkari Hieronymus von Birckholtzin kanssa tutkimusmatkalle Lappiin tarkastamaan Ruotsin ja Norjan väliset rajamerkit ja ottamaan selkoa miten pitkälle mannermaa pohjoisessa ulottui. Retkikunta palasi matkaltaan toukokuussa 1602. Kaarle-herttua antoi Forsiukselle 2.9.1602 valtakirjan Kemiön kirkkoherran virkaan, jonka hän otti vastaan ilmeisesti 1603. Forsius sai verovapauskirjeen 24.1.1605.

Syksyllä 1605 Forsius kuitenkin matkusti Saksaan ja asettui siellä Lyypekkiin, missä hän sai painatettua erään astronomisen teoksensa. Sen painattaminen ei ollut onnistunut kotimaassa. Matkallaan Forsius kävi myös Lyypekin ja Travemünden lisäksi ainakin Rostockissa ja Wismarissa. Kotimaahan hän pääsi palaamaan vasta toukokuussa 1606. Koska Forsius oli matkallaan ollut yhteydessä kuningas Sigismundin kannattajiin, epäluuloinen kuningas Kaarle IX vangitutti hänet. Forsius erotettiin myös Kemiön kirkkoherran virasta.

Forsius joutui istumaan lähes vuoden Örebron linnassa ja joutui myös kidutettavaksi. Vapauduttuaan Forsius jatkoi kirjallista toimintaansa ja julkaisi ensimmäisen ruotsalaisen almanakan 1607. Hänen vuoden 1607 pyrstötähdestä laatimansa kuvaus oli hallitsijan mieleen siinä määrin, että tämä antoi Forsiuksen hoidettavaksi, luultavasti 1608, Uppsalan yliopiston tähtitieteen professuurin, jonka vakinainen haltija oli joutunut hänen epäsuosioonsa. Tässä virassa ollessaan Forsius aloitti pääteoksensa Physican kirjoittamisen. Hänen särmikäs luonteensa ja epävakaat elämäntapansa vaikeuttivat kuitenkin professorin viran hoitoa. Hänen astrologiset harrastuksensa aiheuttivat vakavia epäluuloja noituudesta. Forsius taas menetti virkansa ja joutui 1610 toistamiseen vankeuteen Örebron linnaan, kun hän oli sekaantunut yliopistomiesten keskinäisiin kiistoihin ja oli asettunut niissä tappiolle jääneen Johannes Messeniuksen puolelle. Forsius vapautui vankeudesta vasta kuningas Kaarle IX:n kuoleman jälkeen marraskuussa 1611.

Uusi kuningas Kustaa II Aadolf suhtautui Forsiukseen aluksi isäänsä suopeammin. Mestari Sigfrid nimitettiin 1612 ”kuninkaalliseksi astronomiksi (astronomus regius)”. 5.8.1613 hän sai yksinoikeuden julkaista painosta almanakkoja Ruotsin valtakunnassa. Forsius nimitettiin Tukholman Riddarholmin (Gråmunkenholmin) kirkkoherraksi 1613 tai 1614. Virkaan liittyivät myös Tukholman konsistorin sihteerin tehtävät. Edeltäjänsä lesken armovuosieduista johtuen Forsius ei kuitenkaan päässyt vakinaiseksi kirkkoherraksi ennen kuin vasta 1615, ja silloinkin tyydyttyään lesken kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti vuoden ajan kolmannekseen viran palkkaeduista. Tuolloin hän oli jo ennättänyt joutua riitoihin hyvin monen tukholmalaispapin kanssa ja epäsäännöllisistä elämäntavoistaan johtuen muihinkin vaikeuksiin. Fosrius pyysi itse eron virastaan 5.6.1615. Forsius eli sitten taas virattomana kirjallisia töitään tehden, kunnes valtakunnankansleri Axel Oxenstierna kesällä 1616 lähetti hänet puolisen vuotta kestäneelle tiedustelumatkalle Baltiaan ja Novgorodiin.

Vuoden 1618 lopulla Forsius muutti Suomeen ja hänet nimitettiin Tammisaaren kirkkoherraksi viimeistään vuoden 1619 alussa. Hänen astrologiset kirjoituksensa ja muut salatieteisiin liittyvät harrastuksensa olivat herättäneet levottomuutta viranomaisten ja erityisesti kirkon johtomiesten keskuudessa siinä määrin, että kuningas Kustaa II Aadolf vangitutti hänet ja antoi Uppsalan tuomiokapitulin tehtäväksi tutkia hänen kelvollisuutensa pappina ja oppineen säädyn edustajana. Tuomiokapituli tuomitsi 5.6.1619 Forsiuksen menettämään papinvirkansa, ellei hän painetussa sanassa ilmoittaisi luopuvansa taikauskoisista toimistaan ja pyytäisi anteeksi niiltä henkilöiltä, joita hän oli toiminnallaan loukannut. Samassa yhteydessä hän menetti myös kuninkaallisen astronomin arvon.

Forsiusta ei kuitenkaan pantu viralta, vaan hän oli Tammisaaren kirkkoherrana kuolemaansa asti. Hän matkusti seurakunnastaan Uppsalan tuomiokapitulin tutkittavaksi toukokuussa 1619 ja viipyi Ruotsissa vuoden 1620 syksyyn asti. Syksystä 1620 lähtien hän näyttää olleen virassaan Tammisaaressa lukuun ottamatta lyhyttä aikaa kesällä 1621, jolloin hän taas kävi valtakunnan pääkaupungissa – kaiketi kirjallisten töittensä takia.

Jo aikalaisten keskuudessa suuren oppineisuutensa takia hyvin arvostettu ”Ruotsin ensimmäinen astronomi” Sigfridus Aronus Forsius on Suomen oppihistorian merkittävimpiä henkilöitä. Eino E. Suolahden luonnehdinnan mukaan hän oli ”miltei ainoalaatuinen renessanssihahmo, joka luonnonlahjojensa ja uutteran tieteellisen harrastuksensa vuoksi ansaitsee mainita tuon aikakauden ihmisihanteen, homo universalen, laajasti sivistyneen ihmisen, pohjoismaisena edustajana”.

K Tammisaari alkuvuodesta 1624 (mainitaan vainajana 24.6.).

P Anna Larsdotter Falk, jonka sukujuuret juontunevat Porvoon seudulta, PV nimismies Lars Henriksson Falk ja N.N. (Kiiskinen SKB 3 2004). Avioliitossa oli runsaasti vaikeuksia ja pariskunnan keskinäisiä riitoja selviteltiin muun muassa raastuvanoikeudessa Tukholmassa 1610-luvulla. Anna Larsdotter eli miehensä jälkeen leskenä Tammisaaressa kymmenkunta vuotta ja hänet mainitaan 1630-luvun tiliasiakirjoissa ”ikäloppuna papinleskenä (utgammal prästänka)”.

Sigfridus Aronus Forsiuksen elämänvaiheista katso esimerkiksi G. Hellström, Stockholms stads herdaminne (1951), sivut 524–527 ja K. Väänänen, Herdaminne för Ingermanland I (1987), sivut 45, 189–190 sekä A. Forsius Tietämisen riemu ja tuska, Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624 (1996) ja T. Pursiainen, Sigfridus Aronus Forsius: pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi (1997).

Forsiuksen kirjallisesta toiminnasta katso S. Lindroth SBL 16 (1966), sivu 331, Suomen kansallisbibliografia 1488–1700 (1996), sivut 248–254, ja Arno Forsius (1996), sivut 269–275.

Tämä biografia on julkaistu 19.1.2011.

Väänänen, Kyösti: Sigfridus Aronus Forsius. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 24.4.2019). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000704

Turun hiippakunnan paimenmuisto

Sigfridus Aronus Forsius Wikipediassa

Sigfridus Aronus Forsius (Sigfrid Aron Forsius) (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies. Hän julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat.

Forsius oli suomalaissyntyinen teologi, pappi. Hän oli syntyisin Koskelasta, kylästä Vantaan joen, silloisen Helsigeån viimeisen kosken luota – siitä hänen nimensä Forsius, jonka hän joskus kirjoitti muotoon Helsingforsius. Forsiuksen arvellaan ennen pappisvihkimystään opiskelleen Saksassa. Hänestä on varmoja tietoja vasta 1590-luvulta, jolloin hän toimi Tallinnan tuomiokirkon koulun opettajana ja saarnaajana. Forsius opiskeli 1596–1597 Uppsalan yliopistossa ja palasi sitten Baltiaan, jossa hän toimi muun muassa Narvassa koulun rehtorina ja Kaarle Henrikinpoika Hornin perheessä kotiopettajana. Forsius osallistui sotilaspappina Kaarle-herttuan toiseen Suomen retkeen 1599–1600 ja sen jälkeen Puolan vastaiseen sotaan Baltiassa.

Tutkimusretki Lappiin

Forsius palasi marraskuussa 1601 Kaarle-herttuan seurueessa Suomeen. Kaarle lähetti hänet yhdessä Hieronymus von Birckholtzin ja Daniel Hjortin kanssa Lappiin ja Jäämeren rannikolle suuntautuneelle tutkimusretkelle. Tällä retkellä oli tarkoitus hankkia tietoja Tanskan kanssa käytävää rajankäyntiä varten.[2] Retkikunta lähti joulukuussa 1601 Turusta ja kulki Mustasaaren, Limingan ja Kemin kautta Tornioon. Retkikunta matkasi Tornionjoen laaksoa pitkin Kautokeinoon ja sieltä Tenojoen laakson kautta Varanginvuonolle ja lopulta Vuoreijaan. Vuoreijasta palattiin meritse Ruijan rannikkoa pitkin Tiitisvuonoon ja edelleen Kölivuoriston yli ja Luulajanjoen laaksoa pitkin Luulajaan, josta loppumatka Piitimen ja Uumajan kautta Tukholmaan, jonne retkikunta saapui toukokuun alussa 1602. Retken aikana tehtiin tähtitieteellisiä mittauksia ja kerättiin tietoa reitin varren maantieteestä ja perinteisten rajojen kulusta Pohjoiskalotin alueella.

Vankeus

Onnistuneen retken jälkeen Kaarle nimitti Forsiuksen Kemiön kirkkoherraksi. Forsius matkusti 1605 Pohjois-Saksaan, missä hän painatti suuren ennustuskirjansa 1606. Saksasta paluunsa jälkeen Forsius menetti kuitenkin kirkkoherran virkansa ja joutui vuodeksi vankilaan Örebron linnaan, sillä Kaarle epäili hänen olleen matkan aikansa yhteydessä Sigismundin kannattajiin. Lisäksi Forsius jäi kiinni kuningasta pilkkaavan runon ruotsintamisesta.

Ennustuskirjat

Vapauduttuaan vankeudesta Forsius julkaisi ensimmäisen almanakan sekä pienen ennustuskirjan, kaksi virsikokoelmaa ja kuvauksen vuonna 1607 näkyneestä pyrstötähdestä. Näiden julkaisujen ansiosta kuninkaaksi noussut Kaarle asetti Forsiuksen hoitamaan Upsalan yliopiston tähtitieteen professorin virkaa. Tässä virassa Forsius alkoi kirjoittaa pääteostaan Physica. Yliopistossa syntyneiden kiistojen takia Forsius jätti viranhoidon vuonna 1610. Kirkko katsoi hänen astrologiset tutkimuksensa taikauskoksi ja Kaarle epäili häntä jälleen Sigismundin kannattajaksi, ja Forsius vangittiin uudestaan Örebron linnaan. Forsius vapautui Kaarlen kuoltua marraskuussa 1611.

Uusi kuningas Kustaa II Aadolf nimitti Forsiuksen 1612 kuninkaalliseksi tähtitieteilijäksi ja myönsi hänelle erioikeuden almanakkojen painattamiseen ja myyntiin. Lisäksi Forsiuksesta tuli Tukholman Gråmunkeholmenin (nykyinen Riddarholmen) seurakunnan pappi ja Tukholman konsistorin sihteeri. Särmikäsluonteinen Forsius joutui riitoihin muiden Tukholman pappien kanssa, ja kun Daniel Hjort surmattiin Forsiuksen Tukholman asunnon pihalla, teosta epäiltiin Forsiusta. Hän ja Hjort olivat olleet riidoissa ennen Hjortin kuolemaa.

Näistä syistä Forsius luopui papinvirasta 1615 ja keskittyi kirjallisiin töihin. Hän teki 1616 tiedustelumatkan Baltiaan ja Novgorodiin kansleri Axel Oxenstiernan toimeksiannosta ja muutti 1618 Suomeen Tammisaaren kirkkoherraksi. Vuonna 1619 Forsius joutui taas selkkauksiin, tällä kertaa kirkon edustajien kanssa astrologian, kädestäennustamisen ja muiden salatieteiden harjoittamisen takia. Hän oli lyhyen aikaa vangittuna, oli Uppsalan tuomiokapitulin kuultavana asiasta ja menetti tähtitieteilijän viran. Forsius sai kuitenkin pitää kirkkoherran viran, ja hän kuoli virassa ollessaan alkuvuodesta 1624.

Merkitys

Forsius julkaisi ruotsinkielisiä almanakkoja vuosien 1608–1623 välillä lähes joka vuodelle. Almanakkoihin liittyi myös ennustuskirjoja. Hän julkaisi myös Suomen historian kronikan, josta on säilynyt katkelmia. Forsiuksen pääteos, vasta 1952 julkaistu Physica, oli yleiskuvaus luonnontieteen alalta. Teoksessaan Minerographia Forsius käsitteli mineraaleja, maalajeja, metalleja ja jalokiviä. Kaikkiaan Forsius julkaisi noin 50 painotuotetta pääosin ruotsin kielellä, mutta jotkut myös latinaksi.

Häntä on pidetty myös merkittävimpänä 1600-luvun alkupuolen virsirunoilijana Ruotsissa, ja hän lisäsi viitisenkymmentä uutta virttä julkaisemiinsa virsikirjoihin. Hänen 1608 julkaisemansa koraalikirjanen ”Någhra Nyia Psalmers/ Loffsångers och Andelighe wijsors Thoner” on vanhin tunnettu suomalaisen julkaisema koraalikirjanen, jossa on valmiiksi painetut nuotit.

Forsiukselle on pystytetty muistomerkki Tammisaareen vuonna 1924, kun oli kulunut 300 vuotta hänen kuolemastaan. Tammisaaressa on myös Sigfrid Aronuksen katu.

Tärkeimmät teokset

• Suomen piispan Eerik Eerikinpoika Sorolaisen toisen avioliiton kunniaksi kirjoitettu hääruno, 1602
• Almanakka ja pieni ennustuskirja vuosille 1608–1610, 1613–1615, 1617–1619, 1621–1623
• Een liten Psalmbok 1608
• Någhra Nyia Psalmers/ Loffsångers och Andelighe wijsors Thoner (koraalikirja) 1608
• Vuoden 1610 suuri ennustuskirja
• Physica, käsikirjoitus 1611 (painettu 1952)
• Suomen kronikka, vuosien 1611–1616 välillä
• Andelige Psalmer och Wijsor (kadonneen virsikirjan osasto) 1614
• Vuoden 1617 suuri ennustuskirja
• Vuoden 1618 suuri ennustuskirja
• Vuoden 1619 suuri ennustuskirja
• Vuoden 1620 suuri ennustuskirja
• Speculum vitae humanae, käännös 1620
• Vuoden 1621 suuri ennustuskirja
• Reyneke Fosz, runokertomus Kettu Repolaisesta 1621
• Vuoden 1622 suuri ennustuskirja
• Minerographia, painettu 1643

Lähteitä ja lisätietoja

• Forsius, Arno: Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Lahti: Anita Forsius, 1996. ISBN 952-90-7571-5.
• Pursiainen, Terhi: Sigfridus Aronus Forsius: Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi: Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 674. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-985-5.
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigfridus_Aronus_Forsius
• http://www.saunalahti.fi/arnoldus/safmuist.htm

Sigfridus Aronus Forsius eller Sigfrid Aron Forsius, troligen född i Helsingfors på 1560-talet, död 1624 i Ekenäs, var präst, naturfilosof, matematiker, astronom/astrolog, översättare, samt almanacks- och psalmförfattare.

Nästan inget är med säkerhet känt om Forsius ursprung, men av tillnamnet att döma var han född i Helsingfors (latin: Forsia). När han för första gången dyker upp i källorna 1591 var han verksam som skollärare och predikant i domkyrkan i Reval (Tallinn), vilket innebär att han bör ha varit född tidigast någon gång efter Helsingfors grundande 1550 och allra senast omkring 1570. Rimligen bör Forsius föräldrar ha hört till de borgare från Borgå eller Ekenäs som efter Gustav Vasas påbud flyttade in i den nygrundade staden. I ett brev från 1596, där han utnämns till skolmästare i Narva, kallas han "Sefredh Canuti", alltså Sigfrid Knutsson. Detta kan vara en felskrivning, men namnet upprepas två gånger i dokumentet och kan möjligen vara en indikation på att namnet Aronus inte är ett ombildat patronymikon, utan ska betraktas som någon form av släktnamn.

Utbildning och tidig karriär

Att Forsius bedrivit lärda studier är uppenbart, men var, när och hur han utbildats är okänt. En kvalificerad gissning är att han gick sina första år i katedralskolan i Åbo, och att han kan ha studerat vid Johan III:s kollegium i Stockholm under 1570-talet eller 1580-talet. Möjligen kan Forsius, i likhet med många andra lärda män i det svenska riket, ha studerat vid något tyskt universitet, men hans namn finns inte bevarat i någon känd universitetsmatrikel före 1595. Givet att omnämnandet av honom som Sigfrid Knutsson i brevet från 1596 är korrekt, så skulle Forsius möjligen kunna vara identisk med studenten "Sigfridus Canuti Swecus" som immatrikulerades i Rostock 1571 och i Greifswald 1573. Denne student har dock i annat sammanhang identifierats som den Sigfridus Canuti som nämns som skolmästare i Örebro 1579 och som var kyrkoherde i Karlstad 1584–95.

Antydningar i Forsius egna verk att "han hafwer icke så myckit kostat på sine studia" som de som angrep honom från en akademisk position kan tolkas som att han till stor del var självlärd.[8] Hans anställningar i Estland på 1590-talet visar dock att han tidigt i karriären hade patroner som gynnade honom och som understödde hans studier. En källa från sent 1600-tal talar exempelvis om ett avlägset släktskap med Henrik Mattson Huggut, och det har antagits att denne hovman, sekreterare och rådgivare till Johan III "lätt ha kunnat utverka stipendier eller annat stöd för den begåvade unga anförvantens studier". I andra 1600-talskällor sätts Forsius namn i förbindelse med Carl Henriksson Horn. Forsius påstås bland annat ha varit lärare till dennes söner,[10] men uppgifterna rörande detta, som bland annat gör gällande att Forsius skulle ledsagat Gustav Horn på dennes studieresor i Europa, är osäkra och delvis felaktiga. Alldeles omöjligt är det dock inte att Forsius, som ett led i sina egna studier, kan ha fungerat som privatlärare till någon adlig familj. Här ligger familjen Horn bra till som möjlig kandidat, och med tanke på Carl Henrikssons lärda intressen och hans verksamhet som ämbetsman och militär i Estland kan det hypotetiskt tänkas att det är som dennes klient Forsius fått tjänsten som lärare i Reval.

1595 skrevs Forsius in som en av de första studenterna vid det då återinrättade Uppsala universitet, men i motsats till de flesta av sina studiekamrater var han vid det laget en mogen man. Med säkerhet hade Forsius varit prästvigd redan när han var verksam i Reval, men i Uppsala blir hans klerikala ställning bekräftad, eftersom han i matrikeln betecknades som "Dominus", det vill säga "herr" Sigfrid.

Hur länge Forsius stannade i Uppsala, eller vilken typ av studier han bedrev där är okänt. I november 1596 utsågs han på ärkebiskop Abraham Angermannus inrådan till skolmästare i Narva "efter Han är bådhe lärdh Vdi Boklige Konster, såsom och Kunnigh på ded Estniske målet". I Narva tycks Forsius med ärkebiskopens och riksrådets goda minne ha försökt genomdriva en försvenskning av skolväsendet i Estland, men han lämnade sin post inom kort, efter konflikter där den svenske generalguvernören Göran Boije tog de lokala makthavarnas och den tyske kyrkoherden Lambertus Kemmerlings parti.

Lapplandsexpeditionen

1599 blev Forsius fältpräst vid Hans Blancks ryttarfana under hertig Karls fälttåg i Finland och Livland. Förbandet upplöstes sedan Hans Blanck stupat i strid i december 1600, men Forsius sökte sig då till hertig Karls följe och kallade sig i december 1601 dennes hovpredikant. Samma månad erhöll han hertigens fullmakt på Nerpis pastorat i Finland och skickades tillsammans med Daniel Theodori Hjort och Hieronymus Birkholtz till Torneå, för att mäta upp landet i gränstrakterna mot Norge och bedöma möjligheterna till skatteuttag. Från expeditionen är ett dokument bevarat, där Forsius registrerat sol- och polhöjder för arton orter, från Liminka via Kemi och Pajala upp till Tromsø.

Expeditionen har uppenbarligen varit ett led i hertig Karls expansiva politik runt nordkalotten, och det har antagits att Forsius mätdata senare använts av Anders Bureus vid färdigställandet av dennes lapplandskarta, Lapponia, från 1611. Detta antagande stöds dock inte av det bevarade materialet, då avvikelserna mellan Forsius ortbestämningar och Lapponia är alltför stora.

Efter sin återkomst 1602 erhöll Forsius kyrkotiondet från Kimito socken pastorat, där han troligen fick fullmakt som kyrkoherde senare samma år. Denna tjänst tycks han ha innehaft till 1605, då han begav sig på en studieresa till norra Tysk-romerska riket, där han vistades i lärda kretsar i bland annat Lübeck, Wismar och Rostock.

I fängelse

Vid återkomsten till Sverige 1606 fängslades Forsius på Karl IX:s befallning och hölls inspärrad utan rättegång i omkring ett år. Orsaken till hans fängslande var att han misstänktes för att i Tyskland ha haft samröre med anhängare till den avsatte kung Sigismund. Han erkände sig också ha översatt en lojalistisk pamflett. Uppgiften (som bland annat förekommer hos Kurtén)[13] att två konvertiter, Harald och Daniel Forsius, som båda studerade vid jesuitkollegiet i Braunsberg under tidigt 1600-tal skulle ha varit söner till Forsius, och att detta skulle ha bidragit till att denne själv misstänktes för landsförräderi, är däremot felaktig: dessa två var söner till Laurentius Erici Forserus, kyrkoherde i Stockholm.

Forsius släpptes sommaren 1607 och lyckades för en tid återfå Karl IX:s förtroende. Till detta ska enligt vissa uppgifter hans traktat om betydelsen av den komet (senare känd som Halleys komet) som visade sig på senhösten samma år ha bidragit.

Vid akademin

1609–1610 upprätthöll Forsius på kungens uppdrag professuren i astronomi vid Uppsala universitet, sedan ordinarie professor Martinus Stenius fallit i onåd. Orsaken till att Forsius fick uppdraget har ibland antagits vara att Karl IX ville ersätta Stenius för att denne haft en alltför kritisk inställning till astrologiska förutsägelser. Det finns dock inget som talar för att Karl var mer positivt inställd till astrologi än andra samtida furstar. Hela antagandet att astrologin var stötestenen mellan kungen och Stenius är också problematiskt, eftersom den klara avgränsning mellan astronomi och astrologi som eftervärlden sett i Stenius kritik inte existerade i samtiden. Däremot hade Karl en ambition att hålla universitetet i strama tyglar och styra undervisningen så att den i första hand tjänade statens och hans egna intressen, och Forsius korta inhopp i den akademiska världen skall förmodligen ses i detta sammanhang. Det enda spåret av Forsius verksamhet vid universitetet är att han enligt ett protokoll uppträdde "fuller och drucken" till försvar för Johannes Messenius vid ett stormigt möte i konsistoriet i januari 1610.

Mot slutet av 1610 eller på våren 1611 var Stenius tillbaka som astronomiprofessor med full lön. I denna position skrev han en disputation med argument mot astrologin som hölls en dryg månad efter Karl IX:s död 1611, och som redan i samtiden betraktades som ett genmäle mot Forsius.

Åter i fängelse

Kort efter sin tid i Uppsala tycks Forsius själv åter ha fallit i onåd. I oktober kallades han till kungen tillsammans med ett antal finska dignitärer som alla tidigare varit lojala med den avsatte kung Sigismund. Uppgifter hos Messenius och i Forsius egen Physica antyder att han hållits i fängsligt förvar i över ett år. Enligt Messenius ska han ha blivit ”svårligen torterad” i samband med riksdagen i Örebro 1610, och han släpptes inte förrän i samband med riksdagen i Nyköping som hölls efter Karl IX:s död.

Predikant och "kunglig astronom"

1613 blev Forsius predikant i "Klostret", nuvarande Riddarholmskyrkan i Stockholm och fick samma år privilegier att med ensamrätt publicera och trycka almanackor i Sverige. Ungefär samtidigt börjar Forsius kalla sig Astronomus regius – kunglig astronom – men någon formell ställning som motsvarade titeln hade han troligen inte.

Under sin tid som predikant i Stockholm kom Forsius snart i konflikt med sina kollegor, inte minst till följd av hans omvittnade fylleri och ständiga gräl med hustrun. Vid pingst 1615 var måttet rågat sedan hans medresenär från den lappländska resan, Daniel Theodori Hjort, kommit oinbjuden och berusad till ett supkalas i Forsius malmgård, för att efter diverse bråk och otidigheter bli ihjälstucken av officeren Erik Nilsson som var en släkting till Forsius hustru. Efter ett möte i stockholmskonsistoriet gav Forsius frivilligt upp tjänsten i Klostret. Troligen förväntade han sig snart få en annan tjänst, men så blev inte fallet. Han motarbetades bland annat av ärkebiskopen Petrus Kenicius, som i ett brev till Axel Oxenstierna den 16 juni gav följande karaktäristik:

Ther til medh är han ganska förargeligh medh sin oändelighe dryckenskap, kijff och trätto medh sin hustru, osämmia medh sina medhbrödher här i staden, hvilket är ganske förargelighit. Och effter han nu in consistorio, uthi min närvaro, haver renuncierat godvillighen tiensten i clöstret, ändoch han snart kan tagha sin ordh tillbaka igen: hvarföre begärer jagh så ganska kiärlighen, at T. M. ville vara oss behielpeligh, vij måtte blifva aff medh then förargelighe och orolighe mannen, och at T. M. icke ville tilstädia, at han åter förer sigh in antingen i clöstret eller någon annan tienst här i staden. Ty här blifver aldrigh roligt, så länge then mannen är här, och i ministerii embether är han plat otienligh och skaffar ingen frucht.

De följande åren levde Forsius på sitt författarskap genom sina patroner. Bland annat stod han i förbindelse med hertig Johan av Östergötland och dennes hustru Maria Elisabeth, som tycks ha bekostat utgivningen av hans större prognostikor. På uppdrag av Axel Oxenstierna utförde han också lantmätningar i Ryssland och Baltikum under hösten 1616.

Rannsakan 1619

1619 blev Forsius på Gustav II Adolfs befallning rannsakad av Uppsala domkapitel, sedan han i en av sina astrologiska prognostikor citerat utsagor av en kringvandrande bondeprofet. Även om domkapitlets slutbetänkande i ärendet främst utgör en vidräkning mot vissa former av astrologi, har Forsius astrologiska författarskap i sig, hans omnämnande av kabbala och hans påstått djupa intresse för paracelsism och hermetism knappast varit avgörande för domkapitlets slutbedömning. Domen fick heller aldrig någon formell betydelse.

De sista åren

Genom sin patron greve Sten Axelsson Lewenhaupt blev Forsius 1620 eller 1621 utnämnd till kyrkoherde i Ekenäs där greven hade patronatsrätt. Forsius förblev på denna post fram till sin död någon gång under våren 1624.

Familj

Forsius hustru hette Anna Larsdotter. Enligt ett brev daterat 1601 hade de barn, men vilka de var och hur länge de levde är okänt. 1606 utverkade Forsius medel "till sin sons studeringh J Lybeck", men det är okänt vem denna son var, och det anges inte vad han skulle studerat i Lübeck, där det inte fanns någon högre läroanstalt. Enligt ett kvitto, daterat den 14 mars 1608, ska en Martinus Sigfridi Skomaeherus Forsius ha varit “förordnat predikant för någre sjöfinner vid Västersjön”. Nils Ahnlund förutsätter i en uppsats att detta var en son till Forsius, och att förordnandet kunde sättas i samband med Daniel Hjorts fortsatta beskickningar till ishavet i Karl IX:s tjänst, men beläggen för detta är obefintliga.

Äktenskapet mellan mäster Sigfrid och fru Anna var av allt att döma mycket olyckligt. Båda makarna var av bevarat rättegångsmaterial att döma begivna på starka drycker, och i Forsius författarskap refereras flera gånger till grälsjuka kvinnor, som när han i Then stora Prognostica för 1619 konstaterar att "Mars med Drakastierten in domo conjugij/ betyder mykit twist och trätor i ächtenskapet. Ty Xantippe skal hafwa broken och myckit i huset dundra/ och ther effter sitt eghit regn öfwer then menlöse Socratem vthgiuta/ in signo situs feminino”. Forsius var dock knappast själv något dygdemönster och hade flera gånger hotat sin hustru till livet, som när han en gång kommit "öffuer drucken heem", tagit en pallasch och sagt till sin hustru, "kom hijt i affton schall iagh blifua din böfuell och min egon med", varpå han högg tre hugg i brädan vid hennes bädd. Efter sin avgång som predikant i Klostret 1615 försökte Forsius utverka skilsmässa och bosatte sig för en tid hos skepparen Mats Menlös i Stockholm, men i rätten fick han inget gehör.[26] Anna Larsdotter följde Forsius när han tillträdde tjänsten som kyrkoherde i Ekenäs och tycks ha levt kvar som änka där efter makens död.

Forsius verk

Forsius var en av sin tids mest välkända naturfilosofer i det svenska riket. Omkring 1611 sammanställde han den första svenskspråkiga handboken i naturlära under titeln Physica. I långa stycken är den en översättning och bearbetning av tysken Johannes Magirus Physiologia peripatetica, en samtida latinsk naturlära som användes i undervisningen vid Uppsala universitet. Physican trycktes inte, delvis på grund av uppsalakonsistoriets motstånd. Först 1952 gavs den ut, redigerad av Johan Nordström.

Forsius var också 1600-talets flitigaste författare och utgivare av almanackor och astrologiska prognostikor i det svenska riket. Uppgiften som ibland förekommer, att han skulle ha gett ut de första almanackorna på svenska, är däremot felaktig: den äldsta bevarade svenska almanackan är för år 1585, och skrevs av den i övrigt okände Petrus Olai Vadstenensis.

Forsius finns representerad som psalmförfattare i Den svenska psalmboken 1986 med psalm nr 147, bearbetad efter en hymn av Fortunatus från 600-talet. Han var förmodligen den som efter plattysk förlaga översatte den kända "rävsagan", Reyncke Fosz, som gavs ut i Stockholm 1621. Forsius publicerade även kristen uppbyggelse- och fromhetslitteratur: han bearbetade bland annat en senmedeltida dansk dikt om människans åldrar, Specula vitae humana, tryckt 1620. Bland Forsius predikningar utmärker bottemat hans "Om långfredagen", utgiven 1614. Han skrev även latinska hyllnings- och tillfällesdikter, bland annat i verk av Johannes Messenius.

I almanackan från 1608 ändrade Forsius namnen i den katolska helgonkalendern till svenska, och detta blev början på traditionen med namnsdagar. Forsius första almanacka innehöll bara 90 namn, men de tomma dagarna fylldes snabbt på med bibliska, historiska och kungliga namn.[K%C3%A4lla behövs]

Idag anses han också vara en föregångare inom modern färglära då han var den förste att inordna färgrymden i en tredimensionell beskrivning med en sfärisk färgkropp med en gråaxel som har polerna svart och vitt och färgerna gult rött, blått och grönt utmed dess ekvator. Forsius färgkropp som den kommit att kallas är en direkt föregångare till Ewald Herings naturliga färgsystem och dagens NCS. Denna tes inom färgläran fanns med i hans Physica. År 1983 anordnade ett internationellt färgforskarmöte i Kungälv som kallades för "The Forsius Symposium".[K%C3%A4lla behövs]

Övrigt

Forsius har hedrats med att få ge namn åt asteroiden 3223 Forsius.

Zacharias Topelius har skrivit en dikt om Forsius, kallad Finlands öde som inleds: "Sigfrid Aroni var en man, vid Vandas bölja föddes han." Forsius spelar också en viktig roll i Topelius roman Stjärnornas kungabarn I (Planeternas skyddslingar I) från 1899.

Källor och info

• Forsius, Arno: Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Lahti: Anita Forsius, 1996. ISBN 952-90-7571-5.
• Pursiainen, Terhi: Sigfridus Aronus Forsius: Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi: Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 674. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-985-5.
• https://sv.wikipedia.org/wiki/Sigfridus_Aronus_Forsius
• http://www.saunalahti.fi/arnoldus/safmuist.htm