Semen ("Ontoin Sekku") Antoninpoika Pappi

Talollinen. Riuhtavaara, Kaitajärvi, Suojärvi. Myöhemmin: Louhela, Rasimäki, Valtimo.

Tiedoiniekka, loitsija

"Ontoin Sekku"

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1876:
Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1876:
Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1876 г.:

Nro 5. - synt. 30.01., kast. 02.02. Simeon. Vanhemmat: Kaitajärven kylän talonpoika Anton Borisov ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Akilina Petrova, molemmat uskonnoltaan ortodokseja, ensimmäisessä avioliitossa. Kummi: Vuonteleen kylän populi Grigorij Minin.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1876-1879 (I Ca:11) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4110990]

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1897: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1897: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1897 г.:

Nro 3. Vihkipvm 02.02.1897. Sulhanen: Suojärven seurakunnan Kaitajärven kylän talonpoika Anton Borisovin poika Semen, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 21 vuotta. Morsian: Suojärven seurakunnan Leppäniemen kylän kuolleen populin Ignatij Aksentijev Piston tytär Jelena, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 21 vuotta. Todistajat: sulhasen - Suojärven seurakunnan Hukkalan kylän talonpoika Mihail Ivanov ja Terezin kylän talonpoika Petr Feodorov; morsiamen - Suojärven seurakunnan Hukkalan kylän talonpojan poika Ivan Aleksandrov Titov ja Nasareinvaaran kylän talonpoika Ignatij Ivanov.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1896-1898 (I Ca:17) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4112497]

II

Semen Pappi avioitui toiseen avioliittoonsa Feyrenjä Ivanintytär Jehkosen kanssa Valtimossa.

Kuolema / Death / Смерт:

Semen Pappi kuoli Valtimolla 6.12.1962. Hautamuistomerkki Valtimossa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus

Semen syntyi talollinen ja uunimestari Anton Borissanpoika Papin eli Ontto Borissan eli Kissan ja hänen vaimonsa Akilina Pedrintytär os. Kuutin perheeseen kuopuksena Suojärven Kaitajärven Riuhtavaaran kylässä 30.01.1876. [1, 2] Hänen äitinsä oli Pönttösenvaaran Kuutteja.

Kaitajärven vanhin kylänosa sijaitsi Suojärven pohjoisosassa samannimisen järven rannalla. Venäjän rajalle oli vain neljä ”virstaa”. [3, 2] Myöhempiä kylänosia olivat Riuhtavaara, Välikylä ja Peräkylä eli Agjankylä. Isojaon seurauksena perustettiin asutukset Heinäselkään, Retkanselkään ja Parppeinselkään. [4, 2]

Kaitajärveläisten asukkaiden elämä oli raskasta. Perheet olivat suuret. Perhettä johti useimmiten tuuheapartainen ja harmaatukkainen ”patriarkka”. Jokaisella oli omat työt. Miehistä joku osasi rakentaa, joku ommella vaatteita, joku teki kenkiä, joku oli oppinut kyntämään palopeltoa jne.. Jos omassa talossa ei mitä osattu, tekijät löytyivät kylästä. Sellaisia olivat esimerkiksi seppä, hevosen länkien tekijät ja uunin tekijät. Kulttuuri oli ainoalaatuista. Asukkaat elivät karjalantaloissa ja puhuivat karjalan kieltä. [3, 2]

Kansanparannus ja loitseminen

Kansanparannus perustuu pitkälti käsityksiin henkiolennoista ja taioista ja niiden vaikutuksesta ihmiseen, sekä käytännön hoitotoimissa erilaisiin hoitaviin paikkoihin kuten saunaan sekä hoitaviin aineisiin ja esineisiin kuten yrtteihin ja taikaesineisiin. Parantaja eli parantamiseen erikoistunut henkilö oli usein koko yhteisön arvostama tietäjä, joka osasi paljon muutakin. Joillakin taas oli verenseisauttajan kyky. Tautien syyksi katsottiin usein paha henkiolento tai vihamielinen noita. Ihmistä vahingoittivat esimerkiksi henkiolentojen väki vihastuessaan, vihamielisten ihmisten ampumat noidannuolet ja kateet eli kateelliset ihmiset taikoineen. Syöpä oli mato, käärme tai muu olio, joka tunkeutui ihmiseen, ja söi tätä sisältäpäin. Monia vaivoja hoidettiin loitsuin. Loitsuilla usein käskettiin tai pyydettiin henkiolentoja siirtymään luonnolliselle paikalleen. Loitsuilla myös pyydettiin parantamaan kykeneviä henkiolentoja puuttumaan asioihin. [5, 6, 2]

Semenin isä Ontto laulajana

Suojärveläistä runon runsautta pääsi ihmettelemään jo vuonna 1845 Daniel Europaeus. Ensimmäisellä matkallaan Europaeus iski suojärveläisen runolaulun ytimeen: Europaeus laulatti Ontto Borissaa, joka oli Pappien sukuperhettä sekä Härkkimien suurperheeseen ja laulajasukuun kuuluvaa Ignatei Kononinpoikaa. [7, 8, 2]

Perimätiedon mukaan Ontto Borissa aina muuratessaan lauloi. Sanottiin, että pajattau ku pappi - siitä hän sai kutsumanimen Pappi, ja se jäi hänen jälkeläistensä sukunimeksi. Ontto lauloi Europaeukselle ainakin yhden runon, Iro-neidon, tavalla, joka tunnetaan vain Raja-Karjalassa ja Aunuksessa: puoliksi laulaen, puoliksi kertoen. Rajakarjalaisaunukselainen puolilaulu todellakin muistuttaa ortodoksisen papin laulutyyliä. [7, 2]

Pappien suku on ollut voimakas ja yhtenäinen, ja he elivät suurperheissä. Perheen loistoaika on 1840-luvulla, jolloin Ontto ja hänen vanhempi veljensä Maksim olivat nuoria. Kysymyksessä on enemmänkin loitsija- kuin laulajasuku. Suvulta on merkitty muistiin yhteensä noin 20 runoa. Varmaa on, että on osattu enemmän - tiedoi ei halunnut antaa arvokkaimpia loitsujaan toisille, kaikkein vähiten omituisille herrakuluille, jotka salkku kainalossa kulkivat lauluja keräämässä. Suojärveläinen tapakulttuuri vaati, että vierasta oli kohdeltava hyvin. Niinpä kerääjiä ei lähetetty tyhjin käsin pois. Heille annettiin joitakin loitsuja, mutta hyvin harvoin niitä, joissa piili tiedoin voima. [7, 2]

Tiedoiniekka Sekku perinteen säilyttäjänä

Sekkua pidettiin tietorikkaana miehenä, hän oli tiedoiniekka. Sanottiin: "Mitä Löttösen Ilja da Ontoin Sekku ei tiijä, sitä ei tarvitse tietääkään". [2] Hän oli erikoinen mies, loitsija, joka osasi "puhua" eläinten kanssa. [9, 2] Hän paransi kyyn puremia ja sai käärmeet kertymään yhteen kasaan ja poistumaan sitten. [10] Hän paransi myös lehmien sairauksia. [7, 2] Hän oli myös verenpysäyttäjä ja teki taikoja. [10] Semen eli Sekku oli pitkä ja hänellä oli suuret kädet. [9]

Perinne säilyi pitkään Pappi-suvulla monen laulajan voimin. Senni Timonen kertoo Sekusta, että hän oli yksi karjalaiskylissä eläneistä moajumalista, joilla oli parantamisen luvut hallussaan. Luonteeltaan Semen oli tulinen. Hänestä löytyi sama mahti kuin suistamolaisesta Sotti-ukosta, joka loitsi hääseurueen edessä jään kantavaksi toisen tietäjän yrittäessä hukuttaa häävieraat. Huomattuaan saaneensa naapurin häissä liian vähän viinaa Semen piirsi viivan tien poikki. Hääparin hevonen ei suostunut astumaan viivan yli ennen kuin Sekku pyörsi pyhät sanansa. Pappien sukua on pidettykin kuuluisana loitsutaidoista. [8, 10, 2]

Humoristinen tarina: Ontoin Sekun pettymys [11]

Ontoin Sekku oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen vaimo Jelena o.s. Pisto kuoli synnytykseen. Toinen vaimo oli Houri (Feuronia) o.s. Jehkonen. Toisen vaimon kanssa Sekku eli ilman vihkimistä aina sodan jälkeiseen aikaan saakka.

Kaitajärven talonpojat saivat maatilan Valtimolta, jonne myös Sekun perhe asutettiin. Heille osutettiin maatila Rasimäeltä ns. Rumon asutusalueelta. Kun kauppakirjaa maatilasta ryhdyttiin laatimaan, selvisi Hourille, että tila tulisi kokonaan Sekun nimiin, koska he eivät olleet virallisesti naimisissa. Silloin Houri parahti itkuun ja valitti:

Kymmenie vuozie olemmo elän yhdes, da nygöin miul eule ni midä ozua tilah!

Sekulla kävi sääliksi vaimon itkentä ja hän sanoi:

Elä itke. Mänemmö venčal (naimisiin)!

Niin tehtiin. Heidät vihittiin ja Houri sai oman nimensä tilan papereihin puoliksi kummallekin. Sekku oli myös huumorimies eikä väkevät juomat olleet pahasta. Kun sitten vihillä käynnin jälkeen Sekku oli taas hieman ”čihvassa” (juovuksissa), hän valitti kavereille pilke silmäkulmassa:

Ńelläkymmen vuotta kihlois olin ennen kui mänin venčal, da vie petyin!

Viitteet

• [1] Suojärven ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Paavo Harakka: Johdanto Kaitajärven kylään. Kaitajärven kyläprojekti, Geni.
• [4] Tapio Hämynen (toim.): Omal mual, vierahal mual - Suojärven historia III. Suojärven Pitäjäseura ry. 2011.
• [5] Hako, Matti (toim.): Kansanomainen lääkintätietous. Kuvittanut Erkki Tuomi. 3. painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 229:4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.
• [6] Jane Tuovinen: Tietäjistä kuppareihin: Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa. WSOY, 1984.
• [7] Senni Timonen: Suojärvi, Pertti Virtaranta et al. (toim) Karjalan laulajat. Kirjayhtymä, Tampere. 1968, ss. 150-164.
• [8] Aino Räty-Hämäläinen: Raja-Karjalan kunnailta. 2002. 264 s.
• [9] Sari Jehkonen.
• [10] Ritva Salonen.
• [11] Paavo Harakka: Ontoin Sekun pettymys. Käsikirjoitus. 2019. Perustuu Eino Köntän kertomaan tarinaan.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Suojärven Kaitajärven kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 203. viikkoprofiili (27.10.2019-02.11.2019).