Samppa (Samuel) Uimonen

Opettaja, runonlaulaja, kanteletaiteilija, kansanmusiikin esittäjä. Kitee.

"Aikamme Väinämöinen", kanteleensoiton kaksinkertainen Suomen mestari.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sortavalan evankelisluterilainen maaseurakunta, pääkirja v. 1927: Sortavala Provincial Evangelical-Lutheran Parish, Main Book, year 1927: Сортавала провинциальный лютеранский приход, Основная книга, 1927 г.:

Samuel Uimonen s. 19.04.1927 isä: Juhana Mikonpoika Uimonen s. 4.3. 1884 , äiti Anni Pekantytär Jormakka s. 12. tammikuuta 1890. sisaruksia Onni Johannes s. 14.6.1912, Aarne Antero 22.1. 1916, Pekka s. 20.12.1917, ...

Samuel Uimonen syntyi Suur-Tulolan saarella.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Samuel ja Annikki Uimonen vihittiin vuonna 1951.

Kuolema / Death / Смерть:

Samuel Uimonen kuoli Kiteellä 18.05.2001 ja haudattiin Kiteen Heinoniemen hautausmaalle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Runonlaulaja Samppa Uimonen

Samppa Samuel Uimonen (19.4.1927 – 18.5.2001) oli suomalainen kanteletaiteilija ja kansanmusiikin esittäjä, jonka taiteilijaura kesti 35 vuotta. Samppa syntyi Sortavalan maalaiskuntaan kuuluvassa Laatokan Tulolan saaressa maanviljelijä-kalastaja perheeseen. Evakkomatkat suuntautuivat Haapavedelle ensin 1940, paluu Tulolaan 1942 ja uudestaan Haapavedelle 1944.

Samppa Uimonen valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1957 Kajaanin seminaarista ja pätevöityi kansanopiston opettajaksi 1960. Toimi kansanopiston opettajana Jämsän, Haapaveden ja Pohjois-Karjalan opistoissa. 1960-69. Oltuaan vuoden Pielisjokiseudun lehden päätoimittajana hän siirtyi peruskoulun opettajaksi. Hän toimi opettajana Enossa, Polvijärvellä ja Suomussalmen Kuivajärvellä. Samppa jättäytyi kokonaan vapaaksi taiteilijaksi 1979.

Samppa Uimonen tuli tunnetuksi ympäri maailmaa Väinämöisenä. Hän oli taitava kanteleensoittaja saavuttaen kaksi kanteleensoiton Suomen mestaruuttakin. Sampan konsertti- ja esiintymismatkat suuntautuivat peräti 22:een maahan. Konserttiesiintymisiä kertyi näillä matkoilla n. 1500 ja Suomessa saman verran.Lisäksi TV- ja radio-ohjelmia esitettiin kotimaan ohella mm. Saksassa Unkarissa, Japanissa, USA:ssa, Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä.

Matkoillaan Samppa ystävystyi Venäjän ja Karjalan ansioituneeseen taiteilijaan Maksim Gavriloviin. He esiintyivät lukuisia kertoja yhdessä Venäjän Karjalassa ja Suomessa. Kahdeksan vuotta vanhempi Gavirilov kirjoittikin Sampalle hänen 70-vuotispäivänään: ”Velikulta veikkoseni, kaunis kasvinkumppanini, sillä kohtalo on määrännyt niin, että me kaksi partaniekkaa, Karjalan poikia kummatkin, vielä vanhoilla päivillämme saimme ojentaa käden toinen toisillemme. Olemme yhdessä saaneet soitella, laulella ja muinaisia muistella kuin ennen Vornaset, Shemeikat ja Perttuset.”

Samppa Uimosen koko illan ohjelmakokonaisuuksista mainittakoon Kaunis Karjala, Sammon siruja, Kasvot Kalevan kansan, Suomalaiset juuret ja Tuhatvuotinen Karjala. Hän laati ohjelmiensa käsikirjoitukset itse. Ohjaajina ovat toimineet Yrjö Jyrinkoski, Kalervo Nissilä, Rauno Keltanen ja Paavo Liski. Samppa sai mm. Kalevalaseuran kunniapalkinnon kalevalaisen hengenperinnön vaalimisesta. Hän sai puolivuotisen taitelija-apurahan 1986. Sampan työtä arvostettiin niin paljon, että valtio myönsi hänelle taiteilijaeläkkeen 1989.

Vuonna 1998 ilmestyi Sampan elämästä kirja ”Tulessa tulen kipinät Samppa Uimonen runonlaulajana”, jonka toimitti Katri Tirkkonen.

Samppa Uimonen tuli tapaamaan allekirjoittanutta Valtimolle ja suunnitteli siirtyvänsä viettämään loppuelämää munkkina. Olen kirjoittanut siitä artikkelin vuonna 2007, jolloin Sampan syntymästä tuli 80 vuotta. Artikkeli julkaistiin mm. Karjala –lehdessä.

Paavo Harakka

[tekstiss%C3%A4 viitattu Karjala-lehden artikkeli on esitetty tässä alla]

Samppa Uimosen syntymästä 80 vuotta - Värikäs elämä huipentui Sivakan projektiin Valtimolla

Kanteletaiteilija Samppa Uimosen syntymästä täyttyy tänä vuonna 80 vuotta. Samppa ennätti elämänsä aikana esiintyä ja vaikuttaa monilla eri paikkakunnilla. Erikoisesti hän tuli tunnetuksi valkopartaisena ja valkotukkaisena Väinämöisenä 1970-luvulla, jolloin esiintymismatkat suuntautuivat aina ulkomaita myöten. Näillä matkoilla Samppa Uimonen teki tunnetuksi kanteleen ja Kalevalan vierailemalla mm. Venäjällä, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa useaan otteeseen.

Sortavalan maalaiskunnassa Laatokan Tulolan saaressa 19.4.1927 syntynyt Samppa Uimonen oli todellinen Kalevalan ystävä. Hän perusti Kiteelle Kalevala-foorumin. Kiteeltä hän sai myös viimeisen leposijan 2001.

Värikkään Samppa Uimosen elämän vaiheista vähemmän jos ollenkaan on tiedossa hänen kesällä 1998 vierailunsa Valtimolla. Sampalla oli aikeena elää loppuelämänsä Valtimon Sivakassa erakkomunkkina. Olipa hän suunnitellut pienoisnäytelmän, jota oli tarkoitus esittää kesäisin. Tämä ”Sivakan projekti” ansaitsee tulla tallennetuksi Sampan vaiherikkaiden vuosien ikään kuin loppuhuipentumana.

Yöllinen tapaaminen

Samppa Uimonen valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1957 Kajaanin seminaarista. Hän toimi vierailevana opettajana mm. Pohjois-Karjalan opistossa Niittylahdessa. Tuolloin hän opetti mm. valtimolaista nuorukaista Paavo Harakkaa, joka myöhemmin valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanista 1966. Samppa oli tavannut Paavo Harakan myöhemminkin eri yhteyksissä. Jostain syystä Samppa sai mieleensä, että Suojärveltä kotoisin ja Valtimolla asuva Paavo Harakka voisi saada hänen luomisvoimansa vielä kerran esille. Niinpä syyskuun eräänä perjantai-iltana 1998 hän suuntasi autonsa kohti Valtimoa. Pahaksi onneksi hänellä ei ollut Paavon osoitetta muistissa ja Lounais-Suomesta Laitilasta alkanut matkakin venyi lauantaiaamun pikkutunneille.

Valtimon Kirkonkylän läpi ajaessaan Samppa huomasi nuorisoa Valtimon raitilla vielä valvomassa. Hän pysäytti autonsa ja meni ja kysyi, mikä on Paavo Harakan osoite. Sattuikin niin hyvin, että Paavo Harakan 19-vuotias armeijasta lomalla oli Timo-poika oli mukana poikajoukossa. Hän ilmoitti, että kyllä hän Paavon osoitteen tietää, kun Paavo on hänen isänsä.

Niinpä Timo hyppäsi Sampan autoon ja kahden aikaan yöllä ajoivat Paavon omakotitalolle. Tultiin taloon ja Timo herätti isänsä ja ilmoitti, että valkopartainen mies tulee vieraaksi. Suuri oli hämmästys, kun Paavo tapasi Sampan. No, kuulumisien ja pienen yöpalan nauttimisen jälkeen Samppa sai yösijan.

Sampan suunnitelmat

Aamulla Samppa kertoi, mikä hänet toi Valtimolle. Samppa oli miettinyt mielessään, että hän voisi viettää elämänsä loppuvuodet ortodoksimunkkina. Tuolloin hänelle oli juolahtanut mieleen, että Paavo Harakka olisi kenties henkilö, joka voisi viedä asiaa eteen päin. Olihan Paavo karjalaisia ja ortodoksi ja vielä karjalankielinen. Paavolta oli juuri ilmestynyt toinen karjalankielinen kirjakin. Paavo muisti tuolloin, että Samppa oli aikoinaan valmistellut Tuhatvuotista Karjala –esitystä Valtimon Sivakassa Hannes Häkkisen luona. Samppa oli silloin asustelut Sivakassa kesällä 1971 viikon. Pohjanmaalta kotoisin oleva Hannes Häkkisen Eila –vaimo oli Sampan koulukaveri. Samppa oli ollut evakkona Pohjanmaalla Haapavedellä kahteen kertaan. Tällä välin Samppa täydensi ideoitaan kertomalla, että hän oli suunnitellut jopa näytelmänkin, jossa hän, munkki Ilja, olisi pääosassa ja näytelmää voitaisiin esittää kesäisin. Kulisseiksi tulisi kuitenkin löytää jokin vanha rakennus esim. riihi. No, Paavo soitti Hannekselle, joka puolestaan oli tullut Paavolle tutuksi, kun hän oli opettanut Hanneksen Marjo-Riina tytärtä useamman vuoden kotiopettajana. Paavo kertoi Hannekselle Sampan suunnitelmista ja niinpä sitten ajettiin Hanneksen luokse Sivakkaan.

Hannes löytää sopivan riihen

Hannes ja Eila-rouva ja Marjo-Riina tytär ottivat Sampan ja Paavon ystävällisesti vastaan. Pian istuttiin kahvipöydässä ja muisteltiin vanhoja. Samppa kertoi värikkäästä taiteilijaelämästään. Hän oli ennättänyt elää yhteiseloa mm runoilija-kirjailija Aila Meriluodon kanssa. Siinä tuli kerratuksi myös aikaisemmat käynnit Sivakassa. Hannes oli jo sillä välin käynyt läpi Sivakan vanhat rakennukset ja hän alkoi esitellä niitä. Murtovaaran talomuseo ei saanut Samppa lämpenemään olihan se kävelymatkan päässä ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön omistama. Vihdoin Hannes kertoi Kivivaaran alkuperäisestä pystyssä olevasta vanhasta riihestä. Se sai Sampan innostumaan. Kun Hannes kertoi vielä, että lähistöllä löytyisi pieni käytöstä poissa ollut asuinrakennus Sampalle, piti välittömästi lähteä katsomaan paikkaa. Soitettiin Kivivaaraan ja kotona oltiin. Niinpä ajettiin Kivivaaraan ja asteltiin riihelle. Riihen ajan patinoimat hirret tekivät Samppaan syvän vaikutuksen. Pärekatto lisäsi vaikutusta. Pilvinen sää korosti hieman alakuloisen runollista tunnelmaa. Tämä sopii mainiosti suunnitelmiin. Pieniä muutoksia tulisi tehdä, mutta ne eivät olisi ylivoimaisia toteuttaa. Tieyhteyskin riihelle voitaisiin rakentaa suoraan Sivakan - Kuhmon tieltä, jolloin ei tarvitsisi riihelle tultaessa ajaa Kivivaaran talon pihan kautta. Näin talon väki saisi elää rauhassa, vaikka riihessä olisi kävijöitä.

Samppa vihkiytyisi Ilja-munkiksi

Sampan 71-vuotiaan taiteilijan silmät alkoivat hehkua. Mies, joka oli käynyt monissa maissa ja saanut esiintymisillään laajan suosion, alkoi eläytyä. Hän olisi kaukaa syrjäiseen paikkaan saapunut Ilja –munkki, joka asuisi Sivakassa, viettäisi yksinkertaista elämää ja liikkuisi munkin musta viitta yllään elämänsä loppuvuodet. Tähän tulisi portti ja teksti: Sivakan Kivivaaran monasteri. Kesäisin esitettäisiin näytelmää, johon Hannekselle oli varattu paikallisen isännän osa. Myös Paavolla olisi oma roolinsa. Voisiko lisäväkeä saada Sivakasta tai Valtimolta? Paavo kertoi Valtimolla toimivan näytelmäpiirin, joka voisi ottaa näytelmän ohjelmaansa. Oli todella herkistävää seurata vanhan miehen luomisvoiman heräämistä. Tuntui todella siltä, että Samppa oli löytänyt jotakin, joka saisi hänet uudelleen elämään täysillä. Munkkina olo täydentäisi hänen elämän työnsä ja hän saisi kauniin lopun evakkovaellukselleen. Oli helppo kuvitella Samppa munkin viitassaan Karjalassa vanhan luostarin miljöössä. Olihan Samppa jo lapsena tutustunut luostarielämään Valamo-vierailulla. Hannes, minä ja Kivivaaran Teijo kuuntelimme hartaina. Tultiin kysymykseen, onko Kivivaaran riihi myynnissä. Tilalla asuva Teijo Pyykönen ilmoitti, että tilan omistaa perikunta ja sitä tulee kuulla. Kivivaaran perikunta koolle sunnuntaiksi. Samalla päätettiin kutsua paikalle myös pihapiirin reunalla kyhjöttävän mökin omistaja Kainuusta. Sampan intoa ei haitannut edes sekään, että paluumatkalla loppui hänen autosta bensa ja Paavon piti hakea sitä talosta, että päästiin takaisin.

Myydäänkö riihi?

Samppa oli niin innoissaan, että sunnuntain vastaisen yönä hän kirjoitti luonnoksen näytelmästä, jota hän esitteli Paavolle. Visio oli olemassa, mutta miten käy kulissien. Sunnuntaina olivat paikalla sekä mökin omistaja että Kivivaaran lähiseudulla asuvat perilliset. Illalla oli vielä Antti Sormunen raivannut mökkiin vievän tien auki risukoista. Sunnuntaina menimme aluksi katsomaan Sampalle munkkiasunnoksi kaavailtua mökkiä. Omistaja nuorehko mies esitteli itsensä Juha Hyvöseksi äidin puolelta Sivakan Sormusia. Hän oli saapunut Hyrynsalmelta asti esittelemään mökkiä. Mökki oli jo ränsistynyt ja vaatisi remonttia sisätiloissa. Se ei Samppaa häirinnyt. Sovittiin suullisesti hinnasta ja lyötiin kättä päälle. Siirryttiin Kivivaaran talon tupaan. Perikuntaväkeä oli paikalla. Juotiin kahvit ja siirryttiin riihen myyntiasiaan. Minä esittelin Sampan ja lyhyesti hänen ideansa. Samppa kertoi sen jälkeen värikkäästi suunnitelmistaan. Hän perustaisi Sivakkaan yhden miehen luostarin Kesäisin esitettäisiin näytelmää. Kylään saataisiin elämää. Sivakka nousisi kartalle. Samppa muisti mainita myös tiesuunnitelmat ja asuinpaikaksi suunnitellun mökin. Perikunnan jäsenet vilkuilivat toisiaan. He eivät tulleet vakuuttuneeksi idean 4/4 onnistumisesta. Samppa ei myöskään saanut selvitetyksi, miten hän järjestäisi rahoituksen ostoille. Lopulta perikunnan jäsenet päätyivät yksimielisesti sille kannalle, ettei riihtä myydä. Luostarin perustaminen ja paikalle kenties vieraileva väki tulisi häiritsemään joka tapauksessa asumista siinä määrin, että rauha olisi mennyttä. Kauppoja ei syntynyt. Samalla raukesi myös mökin osto.

Samppa oli pettynyt

Paluumatkalla Samppa oli silmin nähden pettynyt. Hänen suunnitelmansa kariutuivat. Sampalta oli juuri ilmestynyt hänen omasta elämästään kirjoittama kirja ”Tulessa tulen kipunat”. Samppa hyvästeli talon väen ja jätti kirjan muistoksi. Kun sitten tiistaina Samppa teki lähtöä, hän jätti kirjan myös Paavolle seuraavalla tekstillä varustettuna: ” Tulessa tulen kipunat, tuhkassa tulos tuhojen! Tämän isältäni perityn sananparren keralla onnentoivotuksin Sinulle Paavo Harakka. 8.9. 1998 kiitäen entisistä yhteyksistä. Samppa Uimonen.” Ajoimme Valtimon Essolle autoa tankkaamaan. Siinä tankatessa Samppa pyysi minua, voisinko hoitaa maksun. Hän antaa minulle muutaman kirjan vastineeksi. Näin sovimme. Se jäi viimeiseksi kohtaamiseksemme. Hengen mies oli uhrannut luovuutensa. Viimeinen yritys saada luoda uutta munkki Iljan kautta ei onnistunut. Sampan elämäntyö jäi kuitenkin meille kaikille mieliin. Kun suuri taiteilija nukkui pois keskuudestamme 18.5.2001, menetimme värikkään boheemin, joka eli elämänsä joka solullaan. Hän ei jättänyt ketään kylmäksi.

Paavo Harakka

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Katri Tirkkonen (toim.): "Tulessa tulen kipunat: Samppa Uimonen runonlaulaja". 1998, 124 s. ISBN 9519795804, 9789519795805.

Wikipedia: [https://fi.wikipedia.org/wiki/Samppa_Uimonen]

3-osainen blogikirjoitus: [https://aili-mummonarkea.blogspot.fi/2014/06/tulessa-tulen-kipunat-...]

Tietoja levytuotannosta : [https://www.discogs.com/artist/2162540-Samppa-Uimonen]

Spotify: [https://www.facebook.com/pages/Samppa-Uimonen/711466128914212]

Profiilikuvassa on vasemmalla Samppa Uimonen ja oikealla Maksim Gavrilov.

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 36. viikkoprofiili (14.08.2016-20.08.2016).