Otto Einari Frestadius-Ketola

Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja, laulaja, käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija. Helsinki.

Syntyisin: Pitkäranta, Impilahti

Fraasi: "Niin se on, poijaat!"

Syntymä / Birth / Рождение:

Impilahden evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1904: Impilahti Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1904: Импилахти лютеранский приход, рождений 1904 г.:

Syntyneet ja kastetut Impilahden seurakunnassa Huhtikuussa v. 1904.

Syntymäpäivä 23 Kastepäivä 17/5 Kirkonkirjanlehti 213 IV. Otto Einar; Vhmt: työm. Kaarlo Frestadius v. Katri Repo. Pitkäranta. Kmt: työm. August Sulin, Vnsa Anna Huttunen ja työm. Antti Hiltunen, vo Anna Hassinen. Kastoi P. Hyttinen.

Impilahden seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1901-1910 (I C:6), jakso 71, sivu 71: 1904 maaliskuu, huhtikuu; Kansallisarkisto: [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2737048]; Viitattu 8.10.2018

Kuolema / Death / Смерть:

Einari Frestadius-Ketola kuoli Helsingissä 11.07.1980.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Otto Einari Ketola (Frestadius) syntyi 1904 Impilahdella työnjohtaja Kalle Frestadiuksen ja Katri Revon perheeseen. Lauluopintojen jälkeen hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Lappeenrannan Työväen Näyttämöllä 1927-28 ja 37-38, Viipurin Työväen Teatterissa 1928-29 ja Tampereen Työväen Teatterissa 1931-32. Ketola toimi näyttelijä-ohjaajana Kuopion Työväen Teatterissa 1929-30, Helsingin Työväen Teatterissa 1935-37 ja 1939-42 sekä johtajana Hämeenlinnan Työväen Näyttämöllä 1938-39. Hänen merkittäviä näyttämöroolejaan olivat mm. Volpone, Daniel Hjortin Stålarm ja Seitsemän veljeksen Juhani. [1, 2]

Ketola muistetaan parhaiten viime sotien ja hiukan myöhempienkin aikojen korpraali Möttösenä, ”etunimeltään Joona [joissakin lähteissä Joonas], syntymävuosi 1904”. Frestadius keksi itse tämän hahmon, joskin nimen antoi Propaganda-Aseveljet ry:n Reino Wilhelm Palmroth. [3, 2] Propaganda-Aseveljet ry oli suomalainen erityisesti jatkosodan aikana aktiivisesti toiminut järjestö, joka perustettiin kesällä 1940 henkisen sodankäynnin tueksi. [4, 5, 6, 2]

Korpraali Möttönen asteli rehvakkaaseen tapaan lavalla, suoritti kuvioihin kuuluvat temput puukiväärillään, esitti kulloisetkin juttunsa ja lausui lopuksi vakuuttavasti: "Niin se on, poijaat!". Einari Ketola samaistui noina vuosina ja niiden jälkeenkin niin täydellisesti sodanaikaiseen roolihahmoonsa, että hänen persoonastaan tuskin monetkaan tiesivät muuta kuin tuon harmitonta huulenheittoa esittävän romuluisen korpraalin. [7, 2]

Korpraali Möttösen hahmosta tuli hyvin suosittu: Einari Ketola esiintyi sotasairaaloita ja rintamaa myöten tiheään sota-aikana, joskus jopa neljä tai viisi kertaa päivässä. Levytyksiä hänelle kertyi sota-ajalta vain yhden levyn (Odeon A 228613) verran kesäkuulta 1942: toisella puolen Möttönen monnina ja toisella puolen Möttönen komennuksella, joissa kummassakin oli hänen oma tekstinsä. [3, 2]

Korpraali Möttösen hahmo nousi asemiesilloista tähdeksi joulukuussa 1942 ensi-iltansa saaneeseen Ossi Elstelän (oik. Oskar Nikolai Elstelä, ent. Elmstedt) ohjaamaan ja pääosanesittäjän itse käsikirjoittamaan Niin se on, poijaat! -elokuvaan, joka oli saanut nimensä Möttösen vakiorepliikistä, jolla hän yleensä esiintymisensä aloitti. Elokuvassa esiintyivät myös Siiri Angerkosken näyttelemä Möttöskä (rouva Sorja Möttönen) sekä kolme sotaintoista pikkupoikaa Into, Taisto ja Voitto (esittäjinä I. Hämäläinen, Jorma Limmonen ja mahdollisesti T. Tomminen). Maarit Niiniluoto pitää kulttuurilajien vastakkainasettelun ja toisaalta sen sodanaikaisen lientymisen kannalta merkittävänä Möttös-elokuvan kohtausta, jossa teennäinen taiderunoilija-lausuja Voitto Päivänkilo alkaa sotasairaalassa hävetä omaa, elämälle vierasta korkeakulttuuriaan ja tahtoo mukaan sotaan ”rehellisten jermujen” rinnalle. [3]

"Katselijasta riippuu, huvittaako häntä Möttösen leikinlaskun taso. Toiset katselevat ja kuuntelevat häntä mielellään, toisista hän taas on näin paljon yhtä mittaa nähtynä pitkäveteinen", arveli Aamulehden nimimerkki O.V-hl. Hyväntuulisten juttujen ja laulujen lomassa Möttönen esitti sotapropagandaa, minkä takia Ketola joutui rauhan tultua suuriin vaikeuksiin. [1, 2]

Jalkasen ja Kurkelan kirjan mukaan ”Vetelän” — VTL eli Valtion tiedotuslaitos — tohtorit ja maisterit pitivät viimeisenä alaisuudessaan toimineen ”suunpieksijän” eli juuri Frestadiuksen Möttös-hahmon puujalkavitsejä ”sotapropagandan kaikkein räikeimpänä ja samalla heikoimpana lajina”. Onkin myönnettävä Möttösen olleen kansan- tai paremminkin rahvaanomainen, mutta saman- tai vastaavanlaisia hahmoja oli hengennostattajina muissakin toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa. [3]

Sodan jälkeen Frestadius-Ketola oli lähdössä yksityiselle esiintymiskiertueelle ja poikkesi sitä ennen Palmrothia tapaamassa. Tuolloin, talvella 1945, sovittiin myös, että koomikko-näyttelijä liittyisi palattuaan Iloisen Teatterin eli myöhemmän Punaisen Myllyn näyttelijävoimiin, kuten tapahtuikin. [3, 2]

Einari Ketola esiintyi monessa elokuvassa sivuosassa, usein konnana; näistä muistettaneen ainakin muutamat 1950-luvun Pekka ja Pätkä –filmit sekä Aika hyvä ihmiseksi vuodelta 1977. Hän levytti v. 1954 Usko Kempin Meidän talon jenkan Levytukun Triola-merkille sekä vielä v. 1972 ja 1974 muutamia lauluja. Yhteensä hänelle kertyi 15 levytystä. [3]

Sota-ajan ikäväntorjunta- ja viihdytystoiminta löivät Frestadiukseen rauhanajan Suomessa jopa ”fasistin” leiman. Möttös-hahmon esiintymiset veteraaneille jatkuivat vielä valvontakomission aikana 1944—1947, mutta laatuteatterien, kuten Kansallisteatterin, rooleja hän ei enää saanut. (Esim. Lapatossua esittänyt Aku Korhonen pystyi pelastautumaan Kansallisteatteriin.) Jotkut moittivat viihdyttäjiä jopa syyllisiksi Kannaksen läpimurtoon. [3, 2]

Ketola oli pitkään eläkkeelle jäätyään sukulaisten ja ystävien tuen varassa; hänet oli erotettu sodan jälkeen Näyttelijäliitosta häntä etupäässä Möttösen hahmon ja yleensäkin toimineen propagandan vuoksi syvästi vihanneen, tuolloin Valtiollisen poliisin ylimääräisenä osastopäällikkönä toimineen kommunistijohtaja Aimo Aaltosen pelottelujen johdosta (”Se on Neuvostoliiton tahto!”) tekosyyllä, ettei hänen alansa kuulu näyttämötaiteeseen ja liittoon kuulumattomuus oli tekosyy evätä muutkin eläkkeet. Lopulta Ketolan vanha ystävä toimituspäällikkö Risto Karlsson kirjoitti vuonna 1976 Ketolan kohtaloista artikkelin Seura-lehteen. Lehti kulkeutui myös presidentti Urho Kekkosen käsiin (tarkkaan ottaen Karlsson oli tehnyt ja postittanut eripainoksen artikkelista presidenttiä varten) ja hän julmistui lukiessaan näyttelijää kohdanneista vääryyksistä; presidentti otti asioista selvää ja muutama byrokraatti saikin saman tien potkut – jouduttuaan ensin vahvistamaan paperit, joilla Ketolalle vahvistettiin taannehtivasti vuodesta 1969 valtion erityistaiteilijaeläke [8, 9, 10, 2]

Kuumana heinäkuun 25. päivänä 1980 kokoontui Helsingin Malmin hautauskappeliin hiljainen joukko saattamaan viimeiselle matkalleen miestä, josta joku siinä kappelin penkissä puoliääneen, ikäänkuin itsekseen, totesi: "Taisi olla Marskin ohella sen meidän aikaisen armeijamme tunnetuin kaveri." [7, 2]

Filmografia [1]

Tekijänä ja kreditoimattomana tekijänä:

• Niin se on, poijaat! (1942) käsikirjoitus, kupletit, laulujen sanat, muusikko ja laulu
• Kankkulan kaivolla (1960) muusikko, laulu
• Minä ja mieheni morsian (1955) muusikko, laulu
• Nokea ja kultaa (1945) muusikko, laulu

Näyttelijänä:

• Ihmemies (1979) Olli Ruususen isä
• Aika hyvä ihmiseksi (1977) Jordan Kastikainen, pirtukauppias
• Toivelauluja (1961) vahtimestari
• Kankkulan kaivolla (1960) Tamperelainen, Helppo-Heikki
• Oho, sanoi Eemeli (1960) Einari, etumies
• Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) Kalle Kovanen
• 1918 (1957) Jyske, vanki
• Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957) Sokeripala-Harris
• Lain mukaan (1956) rahtimies Korhonen
• Kiinni on ja pysyy (1955) Joonas, roistokoplan päällikkö
• Ryysyrannan Jooseppi (1955) Karihtaniemen Kusti
• Minä ja mieheni morsian (1955) laulaja taiteilijakerholla
• Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955) mies Sylvin asunnossa
• Laivan kannella (1954) Kinnari
• Minä soitan sinulle.. illalla... (1954) Kirjava, murtovaras
• Kummituskievari (1954) Iikka
• Noita palaa elämään (1952) Janne, renki
• Mikä yö! (1945) Johan, Maanalan kartanon lakeija
• Nokea ja kultaa (1945) laulava merimies
• Jees ja just (1943) Yleisradion reportteri
• Niin se on, poijaat! (1942) korpraali Joonas Möttönen
• Neljä naista (1942) maalari
• Kenttäpostia (1942)
• Me kestämme yhteisvoimin (1941) salakauppias Vitikainen
• Miehen tie (1940) autonkuljettaja
• Päivä ennen eläkepoliisi

Kreditoimattomana näyttelijänä:

• Asfalttilampaat (1968) haudankaivaja
• Pojat (1962) saksalainen sotilas
• Naiset, jotka minulle annoit (1962) näyttelijä
• Pinsiön parooni (1962) torikauppias
• Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) konna
• Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959) vanki
• Autuas eversti (1958) mies baarissa
• Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955) ravintola Kaverin omistaja
• Kuollut mies rakastuu (1942) vahtimestari
• Ryhmy ja Romppainen (1941) baarimestari
• Morsian yllättää (1941) palopäällikkö
• Viimeinen vieras (1941) varatuomari Kairapää
• Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941) keksijä
• Vihtori ja Klaara (1939) poliisi
• Poikamiesten holhokki (1938) matkustaja junassa

Esiintyjänä:

• Kuopio (1943)
• Valtion tiedotuslaitoksen katsaus Potkupalloilua (1942)

Viitteet:

• [1] Sisko Rytkönen: Einari Ketola. Suomen kansallisfilmografia. [http://www.elonet.fi/fi/henkilo/120631]
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Jari J. Marjanen: Einari Ketola. Pomus.net. [http://pomus.net/001769]
• [4] Reino Hirviseppä: Kuin vierivä virta: jutelmia erään elämän varrelta, s. 350. Porvoo: WSOY, 1975.
• [5] Jukka Lindfors: Sota-ajan propagandalauluja 03.06.2014. YLEn Elävä arkisto. [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/13/sota-ajan-propagandalauluja]
• [6] Wikipedia: Propaganda-Aseveljet. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Propaganda-Aseveljet]
• [7] Sakari Särkisilta: Korpraali Möttönen - mielialamestari, harmaiden sotavuosien ilonpitäjä, suomalaisen sotilaan ja kotirintaman psykiatri, poistui rivistä. Kansa Taisteli 12/1980, ss. 428-429.
• [8] Viljo Korpela: Niin se on poijaat: viihdetaiteilijat sodissamme 1939-1945
• [9] Risto Karlssonin haastattelu keväällä 1997.
• [10] Wikipedia: Einari Ketola. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Einari_Ketola]

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Impilahden paikkakuntaprojekti
• Molotohvin koktaili [http://www.artiemusic.com/files/Molo_booklet.pdf]
• Yle Elävä Arkisto: Sota-ajan propagandalauluja [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/13/sota-ajan-propagandalauluja]
• Kansallisfilmografia: Niin se on, poijaat! [http://www.elonet.fi/fi/elokuva/120630]
• Einari Ketola: Möttönen monnina [https://www.youtube.com/watch?v=rJUVwbN5Gvk]
• Einari Ketola - aihekanava [https://www.youtube.com/channel/UCQ_Ayg8r0O8ioNFCaaC5yVQ/featured]
• Einari Ketola- https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/863505?page=17&...

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 147. viikkoprofiili (30.09.2018-06.10.2018).