Marfa Feodorintytär Tschokkinen

Tšokin majatalon emäntä, runonlaulaja, itkijänainen.

Tšokki, Korpiselkä. Syntyisin: Tolvajärvi, Korpiselkä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1849: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Births year 1849: Корписелкя православный приход, метрические книги, рождений 1849 г.:

Nro 14, synt. 19.08., kast. 10.09. Marfa. Vanhemmat: Tolvajärven kylän talollinen Feodor Vasiljev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Anna Prokofjeva, molemmat ortodokseja. Saman kylän talollisen Gavril Aleksejevin vaimo Akilina Petrova.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3910308

Asiakirja

Avioliitto / Marriage / Брак:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1872: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1872: Корписелкя православный приход, метрические книги, браки 1872 г.:

Nro 3. Vihkipvm 07.02.1872. Sulhanen: Korpiselän seurakunnan Tšokin kylän talollisen poika Sergei Jakovlev, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 27 vuotta. Morsian: Saman seurakunnan Tolvajärven kylän talollisen Feodor Vasiljevin tytär Marfa, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 23 vuotta. Todistajat: sulhasen - saman seurakunnan Korpiselän kylän talollinen Petr Pavlov, saman kylän talollinen Sidor Vasiljev. morsiamen - Ilomantsin seurakunnan Melaselän kylän talollinen Ivan Feodorov ja Tšokin kylän populi Mihail Bogdanov.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3911002

Asiakirja

Kuolema / Death / Смерть:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1935: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1935: Корписелкя православный приход, метрические книги, смертей 1935 г.:

Kuolinmerkintä (Katiha 2, Korpiselkä ort.):

http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=K19350004147&srk=1020

Seurakunta Korpiselkä (ort.), Lisätiedot: Ei tallennettuja lisätietoja. Kuolinpäivä 2.7.1935, Hautauspäivä 5.7.1935, Asuinpaikka Tsokin kylä, Ammatti Taloll. leski, Etunimi Marfa Muut etunimet -, Patronyymi Feodorin tr., Sukunimi Tschokkinen, Syntymäaika 1849, Sukupuoli Nainen Siviilisääty -, Ikä (vv/kk/vk/pp) 86 / 0 / 0 / 0, Yliviivaus Ei, Kuolemaan liittyvää -, Hautaukseen liittyvää Tsokin h.maalla, Kuolinsyy -, Kuolinseurakunta -, Hautausseurakunta -, Kirkonkirjan sivu -.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Kulttuurillinen tausta

Vornasten suvun asuma-alueena oli Raja-Karjalan Korpiselkä, sukukylänään jo 1600-luvun alusta lähtien Tolvajärvi, joskin suku oli levittäytynyt melkeinpä jokaiseen laajan pitäjän kylään. Vornaset hankkivat elantonsa kaskitalonpoikina ja metsästäjinä. Kaskeamista he harjoittivat aina 1900-luvun alkuun, kunnes valtaosaltaan siirtyivät peltoviljelyyn. Suku oli tunnettu suurmetsästäjistään, jotka pyytivät peuroja, hirviä, karhuja, ilveksiä, saukkoja ja lintuja. Suku oli myös runonlaulajien suku. [1, 2]

Vornasten laulama kansanrunous sisältää loitsujen ohella kertovaa- ja tunnelmarunoutta sekä itkuvirsiä. Niistä paljastuu, että heidän elämäänsä hallitsi uskonto - myyttinen elementti - hyvin vahvana. Maailmankuva oli kuitenkin ehjä ja yhtenäinen. Kansanrunoilla oli useita funktioita: opettava kuten kertovilla runoilla ja itkuvirsillä, mentaalihygieninen kuten tunnelmarunoilla ja itkuvirsillä ja elämän arjen runoilla kuten loitsuilla. Runot olivat myös viihdettä. Vornasten suku näyttää hallinneen erityisesti loitsinnan ja Shemeikat kertovien runojen taidon. [3, 2]

Itkuvirret olivat ikivanhaa runoutta, jolla ilmaistiin voimakkaita tunnetiloja kuten surua ja eron haikeutta, toisinsanoen itkuvirsi syntyy itkijän tunne-elämyksistä. Itkuvirren sävelmällä ei ole ensisijaista asemaa ja runomittakin on väljä tai sitä ei ole lainkaan, kun taas alkusointu on runsasta. Itkuvirret olivat naisten perinnettä ja tapakulttuuria. Valkea liina, niinsanottu itkurätti, oli itkijöille luonteenomaista. Itkuvirsiä naiset esittivät häissä, hautajaisissa, äidin saatellessa poikaansa sotapalvelukseen jne. Itkuvirret olivat surutyön ilmaus ja ryhmän kuten perheen ja suvun mielenterveyden hoitoa. [4, 2]

Kesäkuussa 1845 Elias Lönnrot lähetti nuoren D.E.D. Europaeuksen Kajaanista Suomen ja Venäjän Karjalaan keräämään uusia runoja Kalevalan toista painosta varten. Neljä kuukautta kestäneellä runonkeruumatkallaan Pohjois- ja Raja-Karjalassa Europaeus poikkesi Suistamolta Ilomantsiin kulkiessaan myös Korpiselän Tolvajärvelle. Matkan tuloksista ihastunut Lönnrot lähetti Europaeuksen seuraavana keväänä uudelleen Raja-Karjalaan. Näillä matkoillaan Europaeus löysi Korpiselän, Suistamon ja Suojärven kuuluisimmat runonlaulaja- ja tietäjäsuvut Vornaset, Shemeikat ja Sotikaiset. Vornasten maine Korpiselän taitavana runonlaulaja- ja tietäjäsukuna kiiri nopeasti runonkerääjien keskuudessa. Europaeuksen jalanjälkiä seuraten noin 40 kansanrunoudentutkijaa ja -kerääjää on käynyt haastattelemassa Vornasia ja heidän jälkeläisiään. Vornasilta on siis talletettu runoja ja loitsuja usean sukupolven ajan: vuodesta 1846 lähtien 1970-luvulle. Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) -teoksessa on runoja ja loitsuja kaikkiaan 28 erinimiseltä Vornaselta tai heidän jälkeläisekseen tunnistetulta. [5, 2]

Loistavat runonlaulajasisarukset

Feodor Vasileinpoika Vornasen tyttäret Pelagia eli Palaga (syntynyt 01.10.1838) ja Marfa eli Marppa (syntynyt 19.08.1849). Kumpikin sisaruksista on osannut runsaasti runoja: SKVR:ssa on Palagan runoja 14 ja Marpan runoja 19. Marpan ominta aluetta olivat lemmennostoloitsut ja erilaiset lasten kylvetysloitsut ja löylyn loitsut, Palagan puolestaan lyriikka, kehtolaulut ja lasten runot. [6, 2, 7]

Leikkisä ja herttainen Palaga, Feodor Hapon emäntä, asui Suojärven Vuonteleessa. Marpan kertoman mukaan Palaga oli osannut runoja ja loitsuja. "Kukkon laululta hän nousi, oli uuras ulkotöissä, halonhakkuussa, kaskenvierrossa, miilunpoltossakin, Itse hän rihmat keräsi, kankaat kutoi. Illan tullessa asetti hän lapsen makuulle, lehmät lypsi, illallisen valmisti - kaikki työt raatoi lauleloin hilpeällä mielellä," kertoi Marppa sisarestaan Wartiaiselle [7]. [6, 2]

Marppa avioitui Sergei Tschokkisen kanssa ja sai hoidettavakseen Tšokin kievarinemännän tehtävät. Siellä häntä kävivät haastattelemassa J. Krohn 1884, O. Relander 1895, I. Härkönen 1900, Väisänen 1917 ja Wartiainen 1920-luvulla. Eeppisestä Lunastettavan neidon -runosta hän esitti komean ja täyteläisen, 90-säkeisen toisinnon Väisäselle. [6, 2]

Marppa on kertonut oppineensa lyyriset runonsa ja lastenhoitoon liittyvät loitsut sisareltaan Palagalta. Vaikka hänen repertoaariinsa onkin kuulunut jonkin verran epiikkaa ja lyriikkaa, voi hänen upeasta lemmenkylvetysloitsustaan päätellä, että lemmenkylvetysriitti on ollut hänen erikoisaluettaan ainakin kotipiirissä (VII5 4643, 4644, 4651, 4652, 4653). Hän hallitsi riitin eri vaiheisiin, mm. taikavastan noutamiseen, kylpyveden hakemiseen, riisuutumiseen, vedellä valelemiseen ja pukeutumiseen liittyvät loitsuaihelmat. Lemmenkylvetyksellä torjuttiin Karjalassa "lemmettömyyttä", tautia, joka uhkasi jättää tytön vanhaksipiiaksi. [9, 6, 2]

Tämä yhdentoista lapsen äiti oli vielä 80-vuoden ikäisenä virkeä ja hyväntuulinen. "Mikäs kirkas elo noissa hänen kasvoissaan, mikä lämmin hohde ja hyvänsuopaisuus silmissä! Vain lapsellisen puhdasta mieltä voi sellainen heijastaa, luottavaa, valoisaa, luonnetta", kirjoitti Wartiainen Marpasta [10]. [6, 2]

Darja, laulavista sisaruksista nuorin, avioitui Aleksei Jeskasen kanssa. Eliel Wartiaisen muistiinmerkitsemänä häneltä on SKVR:ssa Raanin loitsu (VII 4 2812) sekä pahaa silmää, ilkeämielisen ihmisen aiheuttamaa tautia torjuva loitsu (VII 4 2969). Nasto eli Anastasija Feodorintytär Vornanen (synt. 1846) esitti runonkerääjille 15 eeppistä runoa ja loitsua, joista osan oli oppinut kertomansa mukaan läheisessä Mutalahden kylässä asuneelta "Natukan Stopalta". Anastasia Feodorintytär Purmonen Nasto oli naimisissa Iivana Purmosen kanssa. [6, 2]

Marpan vieraita

Tschokkisten talo oli Korpiselän kirkolta Tolvajärvelle johtavan maantien varressa ja toimi matkustavaisia palvelevana majatalona. Tilalla oli myös mylly, jossa kävi jauhattajia pitkästäkin matkasta. [11]

Iivo Härkönen kirjoittaa teoksessaan Runon hirveä hiihtämässä (1928) [12], että "Sergein lauha emäntä Marfa laulelee minulle Vornasilta perittyjä sukutaidollaan kauniita kansanlaulupaloja ja muutamia loitsuja... ´kägönen, kägönen, käbälillä kukkuu´ helkkää hänen laulussaan ja eräät kauniimmat naissielun ominaisuudet kuvastuvat hänen olemuksestaan." [13]

Eliel Wartiainen tapaa Marpan Tolvajärvellä kierrellessään [14, 13]:

Tyhjät ovat talon suojat , vasta tuvasta kuuluu heikkoa laulua ja kattoheijun kitinää. Vanha, pieni nainen siellä lasta liekuttaa(…).

Toizet roadah pellol, minä vain tädä bunukkoa souattelen.

Osoittautuu, että Marpalla on ollut yksitoista lasta ja nämä hän on saattanut maailmaan ilman vierahan abuo.
Wartiainen haastattaa Marppaa ja tiedustelee runoja.
- Kertovat sinulla vielä olevan hyvän muistin niin runoihin kuin muuhunkin vanhaan nähden.
- Hyö pagistah, midä pagistah.
- Mitäpä äsken lauloit?
- Lapsen azetusvirttähäi minä, tädä… Ja Marppa laulaa näytiksi laulun.
Wartiainen kuvaa:
Marppa aikoo ruveta kahvipuuhiin. Kun tuvassa on rauhainen hetki keskusteluun, pyydän häntä jättämään kahvit väen tuloon. Kaivelen repustani esiin muistivihkon.
- Tunnetko sinä Marppa tätä lukua?

Hui pois, häbie ulos,
risttittö rikkomasta,
kastettua koadomasta!
En käy omin käzin
käyn on käzin Kiesuksen
Valan Kiesuksen verellä,
huuhon Herran hulvehilla,
meren vuahella valelen…

Marpalla on silmissä kummastunut ja samalla ihastunut ilme ja liikehtii hän levottomasti, ikään kuin tahtoakseen kesken lukemista jotain sanoa.

- Ga, sehäi on kuin miun loitšu, lapsen peästö tauvis! A kuzbo sen olet soanuh?
- Siellä ne ovat Helsingissä suuressa runovarastossa sinunkin laulusi ja virtesi, Marppa.
- No, elähäi vai – kai on katalat kaottu, sanazet on jeänyh! Ihango n´i minun n´imel?
- Ihan. Tämän olet lukenut jo kauan sitten eräälle runonkerääjälle.
- Ga niine, allan muistoa, allan muistoa. Oli se moinje pitkä komie herru, iäneh itketti da laulatti meijät Vornattaret kai.
- Sama lienee. Taisittepa te naisväki jo nuorella iällänne noihin lukuihin ja taikoihin joutua!
- Muga – kuinbo se ilman tieduo ois karja katzottu, lembi soadu liehumah!
- Niinpä niin. Joutaisikohan noita lemmensanoja minullekin?
- Mintäh ei jouva, virkkaa Marppa naurahtaen. – Eigö sinu mutšoa vie ole?
- Jo on, nuori onkin.
- Ga, hyvän hirven kui hiihät, parembal taljal magoat. No kuule vai, yksi on kylys lugiettava. Toizes mänöö tytöi kaivoil, sen vie parempi lähtehel, ristii sen peäl lugies

(…).
Ja Marppa lukee Vartiaiselle eri vaiheiden mukaisen lemmennostatuksen ja sanoo:

- Moinje se, a muista: Kui kerran min roadaa, se uskol pidää, täyvel sydämel, ei muhahtoa nagramah da pilkkautumah!

Marppa puhelee Wartiaiselle myös sisaristaan ja herkeää itkemään itkuvirttä (tai muistovirren tapaista runoa) Palagaa muistellessaan. ”Vartalo huojahtelee mummolla edestakaisin, ääni värähtelee ja kirkkaat kyynelkarpalot vierähtelevät yksitellen poskelle. Syvä hartaus valtaa minutkin. Hellin sanoin hän Palagaa nimittelee, kauniin kuvakielin häntä muistelee”.

[14, 13]

Rauno Malviniemi: Runonlaulajien matrikkeli [15, 2]:

Vornanen, Marfa (Marppa) Feodorintytär, Sergei Tschokkisen vaimo, syntyi 19.8.1849 Tolvajärvellä ja kuoli 2.7.1935 Tshokissa. Hänen isänsä oli talollinen Feodor Vasileinpoika Vornanen (1814-1884) ja äitinsä Anna Prokopeintytär (1818-1858), molemmat syntyneet ja kuolleet Tolvajärvellä. Marppa Feodorintytär avioitui v. 1872 Tšokin kylästä kotoisin olleen talollisen pojan Sergei Jaakonpoika Tschokkisen kanssa, syntynyt v. 1845. Runonlaulajan taidon Marppa oli oppinut jo lapsuuden kodissaan. "Kägönen, kägönen käbälillä kukkuu" helkkyi hänen laulussaan, ja Härkösen mukaan "hänen olemuksestaan kuvastuivat kauneimmat naissielun ominaisuudet".

Marppa osasi lähinnä loitsuja, mutta myös muita runoja: Lunastettava neito, VII 2 1135 ja 1137; Elä, lapsi, paljon laula, VII 2 1496; Nuoren neidon laulu "Kägönen...", VII 3 3847 ja 3849; Nukuta, Jumala, lasta, VII 2 3594 ja VII 2 3595; Lapsen päästäminen taudista, VII 4 2281, 2282 ja 2283; Löylyn tervehtiminen, VII 4 2350; Suuteluksesta päästö, VII 4 2968; Lapsen päästö taudista, VII 4 3024; Metsästys, VII 5 3448; Metsävirzi, VII 5 3449; Lemmennosto, VII 5 4588; Lemmennostatussanat, VII 5 4588, Lemmennostatussanat, VII 5 4643, VII 5 4644 ja VII 5 4646; Lemmennosto (Lempi), VII 5 4651, 4652 ja 4653; Saunaveden lämmitys, VII 5 5088; Tuutulaulu, VII 2 3594 ja 3595. Ks. Anastasia Feodorintytär Vornanen, Darja Feodorintytär Vornanen ja Pelagia Feodorintytär Vornanen, jotka olivat Marpan runonlaulajasisaria.

Viitteet:

• [1] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 27.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 31.
• [4] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 101.
• [5] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 53.
• [6] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 63-64.
• [7] Korpiselän ortodoksisen seurakunnan metrikkakirjat.
• [8] Eliel Wartiainen: Taikamaitten kansaa. Sortavala. 1926. s. 16-17.
• [9] Ulla Piela: Lemmennostoloitsujen nainen. Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Helsinki 1990.
• [10] Eliel Wartiainen: Taikamaitten kansaa. Sortavala. 1926. s. 17.
• [11] Anja Tsokkinen: Tschokkiset - Tsokkiset - Tshokkiset - rajakarjalainen suku.
• [12] Iivo Härkönen: Runon hirveä hiihtämässä.
• [13] Kooste Lea Tajakka.
• [14] Eliel Wartiainen: Kun haltiat elivät, 1953.
• [15] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 73-74. Runonlaulajien matrikkeli ja heidän runojensa lähdetiedot.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Tolvajärven kyläprojekti
• Tšokin kyläprojekti
• Korpiselän paikkakuntaprojekti

  ---

  
  

Tämä profiili oli Karjalan 108. viikkoprofiili (31.12.2017-06.01.2018).