Knut Eriksson till Näs

HUOM! Toistaiseksi Knut Erikinpoika Kurjen alkuperää ei tunneta. Älä yhdistä häntä vanhempiin, ellei ole löytynyt lähdetietoja, jotka vahvistavat uuden yhteyden.

OBS! Knut Eriksson Kurkis ursprung är okänt. Anslut inte föräldrarna, utom det finns källor som bekräftar detta.

NOTE! So far, the roots of Knut Erikinpoika Kurki are not known. Please do not connect him to parents, unless there are new source information supporting this.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Knut_Erikinpoika_Kurki

www.kansallisbiografia.fi:

Kurki, Knut Erikinpoika (mainitaan 1484 - 1535)

valtaneuvos, Pohjanmaan ja Satakunnan laamanni

Kurki, Knut Erikinpoika (mainitaan 1484 - 1535) R. Hausen, Finlands medeltidssigill. 1900. Knut Erikinpoika Kurki on jäänyt kuuluisan appensa Klaus Kurjen varjoon, vaikka hän oli Vesilahden Laukon isännistä yksi kaikkein merkittävimpiin asemiin nousseita.

Knut Erikinpoika Kurjen syntyperää ei tunneta. Esiintyessään ensimmäisen kerran 1489 lähteissä hän oli jo naimisissa Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomarin (->) Klaus Kurjen tyttären kanssa. Kaiketi hän oli jo Pohjanmaan kihlakunnantuomarikin, sillä edeltäjä Gustaf Slatte mainitaan viimeisen kerran elossa 1488. Erehdykseen perustuvia ovat kirjallisuudessa aikaisemmin olleet tiedot, joiden mukaan Knut Erikinpoika olisi ollut smålandilainen asemies. Ydren kihlakunnan Torpan pitäjässä sijainnut tila Näs, Knutille 1489 joutunut, ei ole hänen, vaan vaimon perintöä tämän äidinisältä. H. Gillingstamin mukaan Knut olisi ollut aatelitonta syntyperää. Siihen viittaavat paitsi olemattomat tiedot hänen omasta suvustaan erityisesti hänen vaakunansa kilpitunnus: kaksi lumpeenlehteä vastatusten poikkivartaan kahden puolen. Valtionhoitaja (->) Sten Sture vanhemmalla oli kilvessään kolme lumpeenlehteä, joten kyseessä olisi keskiaikana silloin tällöin toistunut ilmiö: herra on myöntänyt rälssisäätyyn nousseelle uskolliselle asepalvelijalleen oikeuden käyttää omia vaakunatunnuksiaan.

Knut Erikinpoika oli siis ilmeisesti aloittanut harvinaisen nousunsa kohti yhteiskunnan huippuja valtionhoitajan palveluksessa. On eräitä syitä arvella, että hänellä on ollut alun perin läheisiä suhteita Tukholman porvaristoon. Kaupungin raadin pöytäkirjoissa mainitaan 1484 Knut Erikinpoika, joka oli porvarisleski Anna Hoppenerin lähimpiä perillisiä. Häntä ei voi varmasti samastaa Knut Erikinpoika Kurkeen, jolla oli kuitenkin myöhemmin elämässään usein asiaa Tukholmaan. Sten Sture vanhemman aikakaudella hänen kauppatuttaviaan siellä oli pormestari Jakob Nilsinpoika, jonka kuollessa hän jäi saamapuolelle ja takavarikoi perikunnalta hänen kaupunkitalonsa. Vuosia pitkittyneessä asiassa hän käytti 1507 apunaan (->) Svante Nilsinpojan aikaista pormestari Anders Sveninpoika Bjuria, joka oli syntyään Luulajasta ja päässyt varallisuutensa alkuun lohi- ja haukikaupalla Peräpohjassa. Sattumaa ei lienekään Knutin ilmestyminen vävyksi Ylä-Satakunnan Laukkoon, jolla oli useita eräpalstoja Pirkkalanpohjassa ja ilmeisen vanhoja turkis- ja kalakauppaperinteitä. Pohjanmaan tuomarina Knut voi yhdistää käräjäkiertueeseen ehkä jo perinnäiset kauppamatkansa aina Kemijoelle asti, ja myös tuomarinverona ja sakko-osuuksina hän sai haluamiaan Pohjan tuotteita.

Valtaneuvoston jäsen Knut Erikinpojasta tuli Sten Sturen toisena valtionhoitajakautena 1501 - 1503. Tähän perinnäisesti ylimykselliseen korporaatioon ei päässyt kuka hyvänsä tuomari eikä ilman muuta joku (->) Kurki-sukuun avioitunut, vaikka Knutin vaimon äidinisä ja ehkä isoisän setäkin olivat olleet valtaneuvoksia, vaan syynä Knutin nousuun on täytynyt olla hänen varallisuutensa ja Sten Sturen nimenomainen halu täydentää neuvostoa uskollisilla miehillä. Sten Sture kuoli kuitenkin jo 14.12.1503, ja Knutin suhtautuminen uuteen valtionhoitajaan Svante Nilsinpoikaan oli aluksi varauksellinen. Knut ei ollut mukana valitsemassa eikä myöskään tapaamassa häntä Suomen-matkan aikana vaan oli läsnä vasta siinä kokouksessa lokakuussa 1504, jolloin loppuselvitys Sten Sturen lesken (->) Ingeborg Åkentytär Tottin asioissa saatiin aikaan. Silloin Knut on ehkä myös vannonut uskollisuutta Svantelle.

Kitkaa Knut Erikinpojan suhteissa Svanteen näkyy myöhemminkin. Hän sai 1506 enimmät äänet Pohjois-Suomen laamanninvirkaan, mutta Svante nimitti siihen (->) Henrik Steninpoika Renhuvudin. Lainmukaisessa vaalissa ensi sijalle asetetun miehen syrjäyttäminen jäi kaivelemaan suomalaisten mieliä, ja oli oikeastaan odotuksenmukaista, että asia otettiin uudelleen esiin valtionhoitajan aseman horjuessa keväällä 1511. Valtaneuvosto kiinnitti silloin esittämissään valituksissa huomiota laittomiin laamannin- ja tuomarinvirkojen jakamisiin, ja Knut oli itse läsnä samassa kokouksessa, jossa asia oli esillä kesäkuussa 1511. Muutamaa kuukautta myöhemmin, ennen 13.9.1511, hän oli jo saanut itselleen Suomeen perustetun uuden laamannikunnan, johon kuuluivat Satakunta ja Pohjanmaa. Mahdollisesti hänen asemaansa on myös vahvistanut lankomiehen (->) Arvidus Kurckin nousu Turun piispanistuimelle 1510.

Knut Erikinpoika ei ollut läsnä siinä vaalikokouksessa, jossa Svanten poika (->) Sten Sture nuorempi valittiin isänsä seuraajaksi heinäkuussa 1512. Kuitenkin syyskuussa samana vuonna hän otti osaa siihen Hämeen linnassa pidettyyn neuvotteluun, jossa Sten Sture yhdessä Suomessa asuvien valtaneuvosten kanssa järjesti Viipurin linnan läänityksen toisin kuin valtaneuvosto oli kesällä tehnyt. Knut tuki ilmeisen lojaalisti Sten Sturen valtaa, vaikka hän matkusti valtaneuvoston kokouksiin harvoin. Hänen tiedetään osallistuneen vain Täljen kokoukseen heinäkuussa 1516. Yleensäkin on havaittavissa, että entiset Sten Sture vanhemman kannattajat ovat suhtautuneet suopeammin "nuoreen herra Steniin" kuin tämän Svante-isään.

Juuttisodan saadessa 1517 vakavan käänteen Knut Erikinpojalle annettiin tehtäväksi huolehtia Pohjanmaan puolustuksesta mahdollisen venäläishyökkäyksen varalta. Tanskalaisten voitettua Tukholmassa syyskuussa 1520 hän osallistui siihen "Suomen valtaneuvosten" kokoukseen, jossa päätettiin alistua (->) Kristian II:n valtaan. Kristian näyttää suhtautuneen suopeasti Suomen kirkon päämieheen Arvidus Kurckiin, ja ilmeisesti tämän vuoksi Knutkin sai alkuun olla rauhassa. Hän istui laamanninkäräjiä Kokemäellä 20.2.1521, Ulvilassa 2.3.1522 ja samana talvena myös Ylä-Satakunnassa.

(->) Kustaa Vaasan vapautusliike oli alkanut edellisenä vuonna, ja hänen miehensä piirittivät Turun linnaa marraskuusta 1521 alkaen. (->) Sören Norbyn tultua joukkoineen Suomeen kesällä 1522 onni taas hetkeksi kääntyi ja piispa Arvidus Kurckin täytyi paeta maasta. Samoihin aikoihin juuttien ratsuväenosasto hyökkäsi Laukkoon ja vei mennessään sekä rahaa että hopeaesineitä.

Menestyksellinen Kustaa Vaasa valittiin kuninkaaksi Strängnäsissä 6.6.1523. Knut Erikinpoika oli läsnä pahoin harventuneen valtaneuvoston yhtenä vanhimmista ja arvovaltaisimmista jäsenistä. Voiton oli tehnyt mahdolliseksi Lyypekin ja sen liittolaiskaupunkien tuki. Niiden valtuuskunta oli merkittävä tekijä myös kuninkaanvaalissa, ja samalla Kustaa Vaasan oli annettava niille laajat privilegiot. Knut Erikinpojan kerrotaan esittäneen vastalauseensa ja varoittaneen valtakunnalle koituvista vahingollisista seurauksista. Hän oli oikeassa, kuten tulevaisuus osoitti, mutta Kustaa Vaasalla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Knut Erikinpoikakin ymmärsi tämän ja taipui välttämättömyyden edessä. Strängnäsissä olivat lisäksi esillä hallitsijanvaihdoksen jälkeen tavaksi tulleet uudet rauhanneuvottelut Venäjän kanssa, ja Knut valittiin lähetyskunnan johtajaksi. Hän sai kumppaneineen aikaan Novgorodissa 3.4.1524 välirauhan, joka kuitenkin jäi ratifioimatta.

Elämänsä viime ajat Knut Erikinpoika omistautui virkansa hoitoon. Pohjois-Suomen laamanninviran ollessa täyttämättä hän näyttää istuneen käräjiä Varsinais-Suomessakin ennen vuotta 1529. Hän oli 1530-luvulla niin raihnas, että poika Jöns oli usein hänen sijaisenaan.

Knut Erikinpoika Kurjen asuinkartano oli Vesilahden Laukko. Alun perin se oli vain osa Laukon kylästä, mutta Knut pyöristi tiluksensa niin, että hän sai vaihdoilla koko vanhan talonpoikaiskylän haltuunsa.

Knut Erikinpoika sittemmin Kurki mainitaan 1484 tai 1489 - , K 22.12.1535 jälkeen, ennen 1538. P 1489 - Elin Klauntytär, PV Turun linnanvouti, Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari Klaus Kurki ja Elin, valtaneuvos Jöns Olofinpoika Stenbockin tytär. Lapset: Jacobus Koork, mainitaan 1513 - 1519, ylioppilas Rostockissa; Birgitta (Kurck) K 1577, Naantalin luostarin abbedissa; Anna, P1 Sten Jakobinpoika Ille, P2 Sten Henrikinpoika Finne; Christina, P1 asemies Arvid Erikinpoika Stålarm, P2 Nils Grabbe; Jöns S 1502, K 1577, Tukholman linnan päällikkö, Satakunnan ja Pohjanmaan laamanni, Hämeen linnanvouti, P1 Elin Nilsintytär Grabbe, P2 Ingeborg Tönnentytär Tott.

URA. Pohjanmaan kihlakunnantuomari 8.8.1491, vielä 5.3.1511; Pohjanmaan ja Satakunnan laamanni 13.8.1511, vielä 22.12.1535; valtaneuvos ainakin lokakuu 1503 - .

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. Anthoni, Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel. 1970; H. Gillingstam, Den friherrliga ätten Kurcks ursprung // Genos 35. 1964; J. Jaakkola, Suomen historia VI : Suomen myöhäiskeskiaika II. 1959; H. Pohjolan-Pirhonen, Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512 - 1523. 1953; S. Suvanto, Satakunnan historia III : keskiaika. 1973.

Han gifte sig med sin kusin Elin. Till Laukko i Vesilax sn och Annoila i Ulfsby sn båda i Björneborgs län. Lagman år 1514 i Österbotten och Satakunda och 1523 Svea rikes råd. Legat till storfursten Wasilei Ivanowitsch i Ryssland 1523. Lagman åter igen i Österbotten och Satakunda år 1525, Lagman i Norra Finland.

Vanhoja virheelliseksi osoitettuja tutkimuksia:

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Kurck_nr_16#TAB_2 http://runeberg.org/frfinl/0258.html http://runeberg.org/anrep/2/0528.html

Knut Eriksson (son av Erik Axelsson, Tab. 1), född i Småland. Höll 1491 ting i Digerviksholm i Österbotten och 1496 ting i Kalvola socken samt nämnes 1502 »häradshövding i Norrbotten». Riksråd 1504. Uppsatt 1506 i första rummet på förslag till lagman i Norr-Finland, men till innehavare av ämbetet utnämndes Henrik Stensson (Finne). Lagman i Satakunta och Österbotten 1511 (K. Blomstedt, Horn-suvun alkuhistoria.). Befalld 1520 av konung Christian att jämte Finlands övriga inflytelserikaste män infinna sig i Stockholm, men åtlydde icke denna befallning. Närvar i juni 1523 vid Gustaf Vasas dagtingan med Stockholms stad. Riksråd 1523. Erhöll 1523-07-10 evärdligt frälse på Kaakkila och Tondura i Vesilaks socken. Sändebud till Ryssland 1523 att underhandla om fred. Deltog i riksdagen i Västerås 1525. Erhöll 1527-09-30 Närpes socken med alla kungliga rättigheter och 1528 stadfästelse på lagmansrätten över Österbotten och Satakunta. Förestod detta ämbete till 1535-12-22, då i anseende till hans höga ålder sonen Jöns Knutsson utnämndes till hans efterträdare. Skiftade 1532-07-29 sin egendom mellan barnen. Var död 1539.

Gift före (RDH.) 1489-08-04 med Elin Kurck, död före 1532, dotter av domaren Klas Korke eller Kurki och Elin Jönsdotter, av gamla stenbocksätten, samt syster till biskopen i Åbo Arvid Kurck.

Barn:

• Jakob Kurck. Inskriven vid universitetet i Rostock 1513. Nämnes senast 1519 i ett brev från biskop Arvid Kurck till en köpman i Bremen angående 300 mark lübeckskt mynt, som denne försträckt biskopens systerson Jakob.
• Birgitta Knutsdotter. Nunna i Nådendals kloster. Abbedissa i Nådendals kloster 1567 till sin död 1577-07-29. Begraven i Nådendals klosterkyrka.
• Anna Knutsdotter. Gift 1:o 1509-11-11 Laukko i Vesilaks socken med Sten Jakobsson (Ille) Gift 2:o 1532 med häradshövdingen Sten Henriksson Finne, adlad 1536, i hans 1:a gifte (gift 2:o med Malin Persdotter, död 1546, dotter av Per Fleming, och Elin Hansdotter Lydeke), död före 1539-08-05.
• Christina Knutsdotter, begraven 1551-01-06 i Karis kyrka (At (Sch). Gift 1:o 1515-01-22 på Laukko med ståthållaren Arvid Eriksson (Stålarm), död 1529. Gift 2:o 1530-07-18 på Grabbacka med hövidsmannen på Viborg Nils Månsson Grabbe, av finsk frälsesläkt, i hans 2:a gifte (gift 1:o med Elin Claesdotter), död 1549 på Grabbacka och begraven i Karis kyrka.
• Jöns Knutsson Kurck, född 1503. Lagman. Död omkring 1577. Se Tab. 3.

https://www.adelsvapen.com/genealogi/Kurck_nr_16#TAB_2

http://fi.wikipedia.org/wiki/Knut_Erikinpoika_Kurki

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Kurck_nr_16#TAB_2

http://runeberg.org/frfinl/0258.html

http://runeberg.org/anrep/2/0528.html

http://www.kansallisbiografia.fi

Kurki, Knut Erikinpoika (mainitaan 1484 - 1535)

valtaneuvos, Pohjanmaan ja Satakunnan laamanni

Kurki, Knut Erikinpoika (mainitaan 1484 - 1535) R. Hausen, Finlands medeltidssigill. 1900. Knut Erikinpoika Kurki on jäänyt kuuluisan appensa Klaus Kurjen varjoon, vaikka hän oli Vesilahden Laukon isännistä yksi kaikkein merkittävimpiin asemiin nousseita.

Knut Erikinpoika Kurjen syntyperää ei tunneta. Esiintyessään ensimmäisen kerran 1489 lähteissä hän oli jo naimisissa Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomarin (->) Klaus Kurjen tyttären kanssa. Kaiketi hän oli jo Pohjanmaan kihlakunnantuomarikin, sillä edeltäjä Gustaf Slatte mainitaan viimeisen kerran elossa 1488. Erehdykseen perustuvia ovat kirjallisuudessa aikaisemmin olleet tiedot, joiden mukaan Knut Erikinpoika olisi ollut smålandilainen asemies. Ydren kihlakunnan Torpan pitäjässä sijainnut tila Näs, Knutille 1489 joutunut, ei ole hänen, vaan vaimon perintöä tämän äidinisältä. H. Gillingstamin mukaan Knut olisi ollut aatelitonta syntyperää. Siihen viittaavat paitsi olemattomat tiedot hänen omasta suvustaan erityisesti hänen vaakunansa kilpitunnus: kaksi lumpeenlehteä vastatusten poikkivartaan kahden puolen. Valtionhoitaja (->) Sten Sture vanhemmalla oli kilvessään kolme lumpeenlehteä, joten kyseessä olisi keskiaikana silloin tällöin toistunut ilmiö: herra on myöntänyt rälssisäätyyn nousseelle uskolliselle asepalvelijalleen oikeuden käyttää omia vaakunatunnuksiaan.

Knut Erikinpoika oli siis ilmeisesti aloittanut harvinaisen nousunsa kohti yhteiskunnan huippuja valtionhoitajan palveluksessa. On eräitä syitä arvella, että hänellä on ollut alun perin läheisiä suhteita Tukholman porvaristoon. Kaupungin raadin pöytäkirjoissa mainitaan 1484 Knut Erikinpoika, joka oli porvarisleski Anna Hoppenerin lähimpiä perillisiä. Häntä ei voi varmasti samastaa Knut Erikinpoika Kurkeen, jolla oli kuitenkin myöhemmin elämässään usein asiaa Tukholmaan. Sten Sture vanhemman aikakaudella hänen kauppatuttaviaan siellä oli pormestari Jakob Nilsinpoika, jonka kuollessa hän jäi saamapuolelle ja takavarikoi perikunnalta hänen kaupunkitalonsa. Vuosia pitkittyneessä asiassa hän käytti 1507 apunaan (->) Svante Nilsinpojan aikaista pormestari Anders Sveninpoika Bjuria, joka oli syntyään Luulajasta ja päässyt varallisuutensa alkuun lohi- ja haukikaupalla Peräpohjassa. Sattumaa ei lienekään Knutin ilmestyminen vävyksi Ylä-Satakunnan Laukkoon, jolla oli useita eräpalstoja Pirkkalanpohjassa ja ilmeisen vanhoja turkis- ja kalakauppaperinteitä. Pohjanmaan tuomarina Knut voi yhdistää käräjäkiertueeseen ehkä jo perinnäiset kauppamatkansa aina Kemijoelle asti, ja myös tuomarinverona ja sakko-osuuksina hän sai haluamiaan Pohjan tuotteita.

Valtaneuvoston jäsen Knut Erikinpojasta tuli Sten Sturen toisena valtionhoitajakautena 1501 - 1503. Tähän perinnäisesti ylimykselliseen korporaatioon ei päässyt kuka hyvänsä tuomari eikä ilman muuta joku (->) Kurki-sukuun avioitunut, vaikka Knutin vaimon äidinisä ja ehkä isoisän setäkin olivat olleet valtaneuvoksia, vaan syynä Knutin nousuun on täytynyt olla hänen varallisuutensa ja Sten Sturen nimenomainen halu täydentää neuvostoa uskollisilla miehillä. Sten Sture kuoli kuitenkin jo 14.12.1503, ja Knutin suhtautuminen uuteen valtionhoitajaan Svante Nilsinpoikaan oli aluksi varauksellinen. Knut ei ollut mukana valitsemassa eikä myöskään tapaamassa häntä Suomen-matkan aikana vaan oli läsnä vasta siinä kokouksessa lokakuussa 1504, jolloin loppuselvitys Sten Sturen lesken (->) Ingeborg Åkentytär Tottin asioissa saatiin aikaan. Silloin Knut on ehkä myös vannonut uskollisuutta Svantelle.

Kitkaa Knut Erikinpojan suhteissa Svanteen näkyy myöhemminkin. Hän sai 1506 enimmät äänet Pohjois-Suomen laamanninvirkaan, mutta Svante nimitti siihen (->) Henrik Steninpoika Renhuvudin. Lainmukaisessa vaalissa ensi sijalle asetetun miehen syrjäyttäminen jäi kaivelemaan suomalaisten mieliä, ja oli oikeastaan odotuksenmukaista, että asia otettiin uudelleen esiin valtionhoitajan aseman horjuessa keväällä 1511. Valtaneuvosto kiinnitti silloin esittämissään valituksissa huomiota laittomiin laamannin- ja tuomarinvirkojen jakamisiin, ja Knut oli itse läsnä samassa kokouksessa, jossa asia oli esillä kesäkuussa 1511. Muutamaa kuukautta myöhemmin, ennen 13.9.1511, hän oli jo saanut itselleen Suomeen perustetun uuden laamannikunnan, johon kuuluivat Satakunta ja Pohjanmaa. Mahdollisesti hänen asemaansa on myös vahvistanut lankomiehen (->) Arvidus Kurckin nousu Turun piispanistuimelle 1510.

Knut Erikinpoika ei ollut läsnä siinä vaalikokouksessa, jossa Svanten poika (->) Sten Sture nuorempi valittiin isänsä seuraajaksi heinäkuussa 1512. Kuitenkin syyskuussa samana vuonna hän otti osaa siihen Hämeen linnassa pidettyyn neuvotteluun, jossa Sten Sture yhdessä Suomessa asuvien valtaneuvosten kanssa järjesti Viipurin linnan läänityksen toisin kuin valtaneuvosto oli kesällä tehnyt. Knut tuki ilmeisen lojaalisti Sten Sturen valtaa, vaikka hän matkusti valtaneuvoston kokouksiin harvoin. Hänen tiedetään osallistuneen vain Täljen kokoukseen heinäkuussa 1516. Yleensäkin on havaittavissa, että entiset Sten Sture vanhemman kannattajat ovat suhtautuneet suopeammin "nuoreen herra Steniin" kuin tämän Svante-isään.

Juuttisodan saadessa 1517 vakavan käänteen Knut Erikinpojalle annettiin tehtäväksi huolehtia Pohjanmaan puolustuksesta mahdollisen venäläishyökkäyksen varalta. Tanskalaisten voitettua Tukholmassa syyskuussa 1520 hän osallistui siihen "Suomen valtaneuvosten" kokoukseen, jossa päätettiin alistua (->) Kristian II:n valtaan. Kristian näyttää suhtautuneen suopeasti Suomen kirkon päämieheen Arvidus Kurckiin, ja ilmeisesti tämän vuoksi Knutkin sai alkuun olla rauhassa. Hän istui laamanninkäräjiä Kokemäellä 20.2.1521, Ulvilassa 2.3.1522 ja samana talvena myös Ylä-Satakunnassa.

(->) Kustaa Vaasan vapautusliike oli alkanut edellisenä vuonna, ja hänen miehensä piirittivät Turun linnaa marraskuusta 1521 alkaen. (->) Sören Norbyn tultua joukkoineen Suomeen kesällä 1522 onni taas hetkeksi kääntyi ja piispa Arvidus Kurckin täytyi paeta maasta. Samoihin aikoihin juuttien ratsuväenosasto hyökkäsi Laukkoon ja vei mennessään sekä rahaa että hopeaesineitä.

Menestyksellinen Kustaa Vaasa valittiin kuninkaaksi Strängnäsissä 6.6.1523. Knut Erikinpoika oli läsnä pahoin harventuneen valtaneuvoston yhtenä vanhimmista ja arvovaltaisimmista jäsenistä. Voiton oli tehnyt mahdolliseksi Lyypekin ja sen liittolaiskaupunkien tuki. Niiden valtuuskunta oli merkittävä tekijä myös kuninkaanvaalissa, ja samalla Kustaa Vaasan oli annettava niille laajat privilegiot. Knut Erikinpojan kerrotaan esittäneen vastalauseensa ja varoittaneen valtakunnalle koituvista vahingollisista seurauksista. Hän oli oikeassa, kuten tulevaisuus osoitti, mutta Kustaa Vaasalla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Knut Erikinpoikakin ymmärsi tämän ja taipui välttämättömyyden edessä. Strängnäsissä olivat lisäksi esillä hallitsijanvaihdoksen jälkeen tavaksi tulleet uudet rauhanneuvottelut Venäjän kanssa, ja Knut valittiin lähetyskunnan johtajaksi. Hän sai kumppaneineen aikaan Novgorodissa 3.4.1524 välirauhan, joka kuitenkin jäi ratifioimatta.

Elämänsä viime ajat Knut Erikinpoika omistautui virkansa hoitoon. Pohjois-Suomen laamanninviran ollessa täyttämättä hän näyttää istuneen käräjiä Varsinais-Suomessakin ennen vuotta 1529. Hän oli 1530-luvulla niin raihnas, että poika Jöns oli usein hänen sijaisenaan.

Knut Erikinpoika Kurjen asuinkartano oli Vesilahden Laukko. Alun perin se oli vain osa Laukon kylästä, mutta Knut pyöristi tiluksensa niin, että hän sai vaihdoilla koko vanhan talonpoikaiskylän haltuunsa.

Knut Erikinpoika sittemmin Kurki mainitaan 1484 tai 1489 - , K 22.12.1535 jälkeen, ennen 1538. P 1489 - Elin Klauntytär, PV Turun linnanvouti, Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari Klaus Kurki ja Elin, valtaneuvos Jöns Olofinpoika Stenbockin tytär. Lapset: Jacobus Koork, mainitaan 1513 - 1519, ylioppilas Rostockissa; Birgitta (Kurck) K 1577, Naantalin luostarin abbedissa; Anna, P1 Sten Jakobinpoika Ille, P2 Sten Henrikinpoika Finne; Christina, P1 asemies Arvid Erikinpoika Stålarm, P2 Nils Grabbe; Jöns S 1502, K 1577, Tukholman linnan päällikkö, Satakunnan ja Pohjanmaan laamanni, Hämeen linnanvouti, P1 Elin Nilsintytär Grabbe, P2 Ingeborg Tönnentytär Tott.

URA. Pohjanmaan kihlakunnantuomari 8.8.1491, vielä 5.3.1511; Pohjanmaan ja Satakunnan laamanni 13.8.1511, vielä 22.12.1535; valtaneuvos ainakin lokakuu 1503 - .

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. Anthoni, Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel. 1970; H. Gillingstam, Den friherrliga ätten Kurcks ursprung // Genos 35. 1964; J. Jaakkola, Suomen historia VI : Suomen myöhäiskeskiaika II. 1959; H. Pohjolan-Pirhonen, Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512 - 1523. 1953; S. Suvanto, Satakunnan historia III : keskiaika. 1973.

Efternamn Kurki Eerikinpoika Eriksson till Näs Näs Eerikinpoika Efternamn vid födelse Erichson Näs