Jakob Frese

http://www.genealogia.fi/genos-old/51/51_73.htm

Taivassalon kirkkoherran ja P. Yrjänän prebendaatin Helvik Stoltefotin tuomiokirkolle tekemien lahjoitusten yhteydessä Fredrik ja Jakob Frese osoittautuvat lahjoittajan lähimmiksi sukulaisiksi (REA 360, 361, 377, 381; Olav Ahlbäck, Helvig Stoltefots själagåva 1418, HTF 1968, s. 75; Birgit Klockars, Biskop Henrik Hartmansson och andra donatorer till S:t Görans altare, HTF 1968, s. 102-108), vaikka Helvikillä tiedetään olleen sisarkin, jonka aviomies oli Dufva-suvun kantaisä Olof Pentinpoika (FMU 1396). Hän ei ollut täyssisar, koska Fresen veljekset olivat sukumaahan nähden lähempiä sukulaisia kuin oma sisar.

Helvik Stoltefot lahjoitti P. Yrjänän alttariprebendalle sielunlahjana 1/3 Maarian Hirvensalon Ravasesta, joka 1400-luvulla sai nimen Friiskylä eli Friskala, sekä tuomiokirkon rakennusrahastolle Liedon Vääntiälässä sijainneen talon, joka oli osittain perittyä ja osittain ostomaata, mikä ilmenee eri vainiosarkojen tankolukujen erostakin (E. Anthoni on osoittanut dokumentin väärennökseksi, HTF 1958, s. 132-137, HTF 1973, s. 69-70). Molemmat lahjoitukset hyväksyi Fredrik Frese omasta ja veljensä Jakobin puolesta ja kutsui Helvikiä "faders sytzling" (REA 381). Keskiajan ruotsissa termillä sysling tarkoitettiin sisaren lasta tai naispuolista serkkua mutta myös sukulaista yleensä. Näistä perusmerkitys sisarenlapsi sopii parhaiten kuvaamaan Fresen veljesten isän ja Helvik Stoltefotin välistä sukulaisuutta, sillä Helvikillä oli hallussaan 1/3 eli sisarenosa ja Freseillä 2/3 eli veljenosa Ravasesta.

Fredrik Frese on ollut veljeksistä vanhempi. Hän kuoli v. 1454 ilmeisesti jälkeläisiä jättämättä. Klockars ei ole huomannut, että hänen hautakivessään on kuvattu sama vaakuna kuin veljensä sinetissä, vaikka Fredrik käyttikin kauppatoimissaan puumerkkisinettiä (FMS 326, 155; FMU 2941), joten Klockarsin arvelu, että he olisivat velipuolia tai että Jakob Frese olisi käyttänyt vaimonsa suvun vaakunaa, on virheellinen. Nuorempi veli Jakob saavutti huomattavamman aseman kuin veljensä Fredrik. Hänet tunnetaan vuosilta 1422-55. Turun pormestarina hän johti kaupungin hallintoa 1432-50. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitosta tuntemattoman naisen kanssa kaksi lasta, tuomiorovasti Henrik Frese ja Birgitta Frese, joka oli Tukholman pormestarin Jürgen van Meideburgin kanssa solmitusta avioliitosta saanut kaksi tytärtä, Gretan ja Juditin. Toisen avioliiton Jakob Frese solmi vanhoilla päivillään Tallinnan pormestarin Cost von Borstelin tyttären Wendelan kanssa. Jakob Fresen kuollessa 1455 jäi tästä avioliitosta vain pikku Fredrik. Jakob Fresen jättiläisomaisuudesta syntyneen perintöriidan aikana tulivat sukulaissuhteet kirjatuiksi asiakirjoihin (G. A. Donner, Striden om arvet efter köpmannen Jakob Frese).

Fredrik ja Jakob Fresen isän nimeä ei tunneta. Sen sijaan heidän isoisänsä oli varsin todennäköisesti se Arnika Frese, joka yhdessä Jakob Garpin kanssa valvoi piispa Henricus Hartmannin kuolinpesää. Seuraaja Johannes Petri julisti heidät pannaan, koska he olivat vastustaneet paavin tyhjennysoikeutta, mutta testamentin valvojat saivat paavin kumoamaan pannapäätöksen todettuaan, ettei paavin perintöoikeus ulottunut hautauskustannuksiin, isänperintöön, palvelusväen palkkasaataviin eikä tuomiokirkolle annettuihin lahjoihin. Birgit Klockars on osoittanut (s. 97-108), että tuomiokirkko sai Yrjänän alttarille annetut lahjoitukset takaisin, joten myös sisarusten perijät ovat ilmeisesti onnistuneet suojelemaan isän perintönsä. Arnika Fresen nimi kytkeytyy läheisemmin kuin Jakob Garpin nimi Henrik Hartmanninpoikaan, sillä Arnika mainitaan välittömästi piispan nimen edellä P. Yrjänän alttarin lahjoittajien joukossa, joten hän ilmeisesti on ollut naimisissa piispan sisaren kanssa, ja Jakob Garp on silloin ollut piispan palvelija.

Klockars on kiinnittänyt huomion siihen, että kaikki tunnetut Yrjänän alttarin lahjoittajat olivat saksalaisperäisiä porvareita tai prelaatteja ja että heistä huomattavimmat Henrik Tempil, Henrik Hartmanninpoika, Helvik Stoltefot ja Arnold Frese näyttävät olleen sukua toisilleen, mikä ei olisi ihmekään, sillä alttariprebendan perustaminen usein oli perheyritys, rukoiltiinhan alttarin ääressä lahjoittajan ja hänen sukulaistensa sielujen puolesta (Klockars, s. 107). Selvä sukulaisuus vallitsi Frese- ja Stoltefot-perheiden välillä, ja vahvat indisiot sitovat Arnika Fresen rikkaaseen turkulaiseen porvariin Hartmanniin, jonka perintöä todennäköisesti ovat sekä Ravanen että Vääntiälä.