Erkki Erkinpoika Puura

http://www.kolumbus.fi/ritva.puura/erikjalk.html

http://www.kolumbus.fi/ritva.puura/Puuran_suku.htm

Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos, nro 3/2006 sisälsi Tapio Vähäkangaksen laajan kirjoituksen ’SINETTIEN KÄYTTÖ KESKIAJALLA’. Siinä hän kertoo mahdollisesti Puura-suvun esivanhemmista seuraavasti: ’Erik Poranpojan käyttämä sinetti kuuluu vanhimpiin tunnettuihin sinetteihin. Erikin nimi kirjoitettiin vaihtelevasti Pora, Porampoyka, Puranpoyka, Puraia, Puraya(poraaja), Puraes(lat.+ ruots. genetiivi) sinetissä se on muodossa Puranpoyka. Hän ja poikansa Matti ovat originaalidokumenteissa vuodelta 1437 Erik ja Matis Pora, mutta vuoden kuluttua Eric Spore ja Matis Spora. Reinhold Hausen näki Erik Poranpojan sinetissä kilpeen sijoitettuna kaksi miekkaa, mutta Jorma Leppäahon Ruotsin Valtionarkistosta hankkima suurennettu kuva kyseisestä sineetistä osoittaa, ettei niitä voida tulkita miekoiksi vaan napakairoiksi. Napakairaa käyttivät jo varhaiskeskiajalla laivanrakentajat poratessaan lautojen laitaan reiät nauloja varten. Poraus oli tarpeen, koska laudat olisivat muuten haljenneet. Lisänimi Pora, Poraaja(Puraia) tai Poranpoika ilmaisee kyllin selvästi, että suvussa on ollut laivanrakentajia, jotka ovat hankkineet varallisuutta ja päässeet sitä kautta rälssiin.’ (Rälssi = valtion keskiaikana tiettyjen palvelusten saamiseksi myöntämä vapautus veroista tai niihin verrattavista maksuista.) ’Erik Poranpoika näyttää olleen avioliitossa Olof Matsinpojan (Horn) sisaren kanssa, koska molemmat omistivat vuonna 1405 yhtä paljon maata Paimion Sattialassa ja poika sai nimen Matti. Erik Poran poika, Matti Pora, ei jättänyt sinettiä, mutta hänet mainitaan tällä nimellä 1437 ja 1438, mutta vuonna 1448 sen sijaan Spora, Spore. Matin sisarenpojan nimi kirjoitettiin Henrik Spore, sinetissä Spure. Hausen on sijoittanut tämän väpnare-nimikkeellä esiintyneen miehen rälsittömien sinettien joukkoon, mutta puumerkki voitaneen tulkita myös napakairaksi.’ Väpnare(ruots.)= asemies on keskiajalla käytetty termi maan puolustukseen osallistuvasta rälssimiehestä, joka oli järjestyksessä heti ritarin jälkeen. ’Matti Pora avioitui Filpus Karlinpojan (Odygd, metsästäjäntorvi) lesken kanssa, koska pappismies Karl Odygd ja seuraavaa sukupolvea edustava Jonis Spora olivat velipuolia. Jöns Spora ei vielä 1455 omistanut sinettiä, mutta 1477 hänellä sellainen oli. Sporan sisarenpoika Erik Spåre saavutti 1514 Rostockissa bacchalauraeuksen arvon Ericus Pora –nimisenä ja toimi 1530 Tenholan kirkkoherrana, mutta siirtyi sitten voudiksi ja Hattulan kihlakunnantuomariksi. Hänen sinetissään on selvä kannus. Hänen vaimonsa sisarenpojat ottivat nimen Spåra ja kilpeen kaksi kannusta. Poranpojan suvun napakaira on siis muuttunut kannukseksi Spora-nimen vaikutuksesta.’ Sporre(ruots) = kannus. Nämä sinisellä kirjoitetut lisätty alkuperäisen tekstin selitykseksi