Elmi Maria Matintytär Tsokkinen

Runonlaulaja. Talollinen Sergei Sergeinpoika Tsokkisen vaimo. Tšokki, Korpiselkä. Kotoisin: Aittakoski, Suojärvi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Salmin evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1885: Salmi Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1885: Салми лютеранский приход, рождений 185 г.:

Synt. 05.07.1885, kast. 21.07.1885. Elmi. Suojärvi Vuontele (Aittakoski), Vanhemmat: metsänvartija Matts Joh.s. Kokko ja Matrona Feodorovna.

Katiha 2: [http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=S18850000700&srk=0471]

Elmi syntyi Suojärven Aittakoskella. Siihen aikaan Suojärvellä ei ollut vielä evankelisluterilaista seurakuntaa - niinpä hänen kastemerkintänsä löytyy Salmin evankelisluterilaisen seurakunnan syntyneiden luettelosta.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1907: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1907: Корписелькя православный приход, метрические книги, браки 1907 г.:

Nro 7. Vih. 28.01.1907. Sulhanen: Korpiselän seurakunnan Tshokin kylän talollisen poika Sergij Sergijev Tšokkinen, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 20 vuotta. Morsian: Soanlahden seurakunnan Karatsalmen kylän metsävartijan tytär Elmi Matfijeva Kokko, uskonnoltaan luterilainen, ensimmäiseen avioliittoon, 21 vuotta. Todistajat: Sulhasen: Tshokin kylän talollinen Vasilij Tijttanen ja saman kylän opettaja Feodor Pijrajnen. Morsiamen: Suistamon seurakunnan Suistamon kylän kaupan myyjä Nikolai Buljugin ja Ilomantsin seurakunnan Koveron kylän kaupan myyjä Tauno Puustinen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3912296

Kuolema / Death / Смерть:

Elmi Maria Tsokkinen kuoli Helsingissä 12.04.1979. Hänet haudattiin Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Hautamuistomerkki, kuolinilmoitus, muistokirjoitus Karjalan Heimo -lehdessä.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Elmi Maria Tsokkinen Malviemen runonlaulajamatrikkelissa [1]:

Tsokkinen, Elmi Maria Matintytär, o.s. Kokko (1885-1979) kuului juuriltaan Vornasten runonlaulajasukuun, sillä hänen äidinäitinsä oli Pelagia (Palaga) Feodorintytär Happo, o.s. Vornanen (1838-1918). Tämän vanhemmat olivat Feodor Vasileinpoika Vornanen (1814-1884) ja Anna Prokopeintytär (1818-1858), molemmat Tolvajärveltä. Pelagia Feodorintytär avioitui Feodor Hapon kanssa v. 1861, ja hänen asuinpaikakseen tuli näin Suojärven Vuondele. Pelagian sisaret - Elmi Marian tädit - Anastasia, Daria, Marfa, Olga ja Paraskeva olivat runonlaulajia. Myös Hapon perheessä harrastettiin runonlaulantaa: niitä lauloivat Matroi, Oudotja ja Semoi. Elmi Maria Tshokkisen äiti oli Pelagija ja Feodor Hapon tytär, joka avioitui Uukuniemeltä kotoisin olleen metsänvartija Matti Kokon kanssa. Perhe asui Suojärven Aittakoskella ja täällä Elmi Maria näki päivänvalon. Asuinpaikkana Aittakoski oli syrjäistä saloseutua, olihan metsänvartijan torpasta lähimpään naapuriin seitsemän ja toiseksi lähimpään kymmenen kilometriä. Koulumatkaa Elmi Marialle kertyi peräti 21 kilometriä. Suojärvi oli hänen kotipaikkansa 20 vuotta, kunnes hän meni naimisiin Sergei Tsokkisen kanssa, ja uudeksi asuinpaikaksi tuli Korpiselän Tshokki. Tsokkisen perhe asui sotien 1939-40 ja 1941-44 aikana siirtolaisina Laihialla ja Vähässäkyrössä. Elmi Marian viimeinen asuinpaikka oli Helsinki. Elmi Maria Tsokkinen lauloi kalevalamittaisia eeppisiä ja lyyrisiä runoja sekä joukon vanhoja kehtolauluja. Lisäksi hän kertoi legendoja, santuja ja kansanperinnettä. Hän oli itkijänainen, vaikkakaan ei hallinnut vanhoja hautajais- ja hääitkuja, vaan ns. tilanneitkuja. Elmi Maria Tsokkinen oli sukunsa viimeisin huomattava runonlaulaja.

Häneltä ovat merkinneet runoja ym. aineistoa muistiin Oma Martti Paavolainen v. 1954 ja Aino Räty v. 1962. Elmi Marian hengentuotteita on lisäksi nauhoitettu vuosina v. 1963 ja v. 1964. Lisäksi hän itse on kirjoittanut muistiin huomattavan määrän tuutulauluja.

Elmi Maria Tsokkinen - kooste Lea Tajakka [2]:

Kirjoittaja nimellä Oleksi on tehnyt juttua Elmi Tsokkisesta Nuori Karjala -lehteen. Hän on käynyt tapaamassa Elmiä Helsingissä Abrahaminkadulla, missä Elmi on asustanut neljän tyttärensä kanssa:

Siellä keskustelu siirtyy kotoisille tanhuville Suojärven Aittasiltaan. Elmin kodista oli 7 virstua Suojärevn Koivusen kyläh, 10 virstua Korpiselän Pojasvuorah, 6 virstua Agläjärvel sa 8 virstua Korpiselgäh.

Emäntä Elmi Tshokkinen on syntynyt 5.7.1885 ja siirtynyt avioliiton solmittua v. 1907 Suojärveltä Korpiselän Tsokkiin. Tsokista aviopari muutti Suistamon Koittoon ostaen sieltä pienen maatilan. V. 1940 alkoi evakkotaival Laihialle ja sieltä Helsinkiin (…).

Lapsia Elmi Tshokkisella on ollut 11, joista 7 poikaa ja 4 tytärtä. Kaksi pojista Joel ja Nestor kaatuivat sodassa ja neljä poikaa kuoli jo nuorena. Myös emäntä Tshokkisen mies ja äiti kuolivat sotien jälkeen.

- Mie kaikil Rodnill´ olen itkuvirsie pajatelluh (…). Miun lapsuuves laulettih itkuvirsie ylen tuagieh. A viime vuosien aigah nämie itkuvirsie ei enie muga tuagie viriteldy, kuin sen njeron malttajie ei ollu kui harvakseh. - Vain vahojen runonlaulajasukujen naispuoliset jäsenet lauloivat itkuvirsiä omaistensa kuoleman jälgeh. Äitini Palaga Happo Os. Vornanen, oli runonlaulajanakin tunnettu. Taito siirtyi äidilleni ja häneltä minulle. Virsien sanat tulivat mieleen laulettaessa ilman, että niitä olisi ollut tarvit etukäteen miettiä. ”Jogahine itkyö omaa armastah mieldäh myöten, igävöitsöh kuldastah” (...). Tyttären hääaamuna äiti lauloi hänelle herätysvirren, jossa itkettiin eron ikävää, mutta jonka pohjasävy oli kuitenkin kaiken vakavan ja opettavan aineksen ohella hiukan leikillinen(…).

- Elmin sydäntä lähellä ovat karjalaisuuden vaaliminen sen kaikissa kotoisissa ja totutuissa tavoissa ja karjalaisuus sen herkimmissä ja aidoimmissa muodoissa. – Itkuvirret, vainajan muistelemiset, kalmoil käynnit, Karjalan kuldaset kyläset da kuldakuboliset kiriköt kui myös hartautta herättävät tsasounaset. Erikoisesti Elmi Tshokkinen teroittaa nuorta ja varttunutta karjalaispolvea kirkoissa ja tsasounissa käynnistä, muistelut vainajain päivinä edesmenneiden puolesta. Myös kunnioitus itkuvirsiin moniin kalevalaisiin tapoihin lemmen nosto, lapsen kylvetys y, (…). (Oleksi: ”Pagisutimmo Elmi Tshokkista”/ Nuori Karjala Kesäkuu n:o 6, 1962.)

Elmin itkuvirsi miehensä poismenon jälkeen:

Voi kallis vastinehut, min tähen eväsestän eruahit, lähit Tuonelan tubasill, Kaikkivaltasie kartanosil, yläh ilmasih ylenit? Oldiinko siull´ antarin uksasie avaelemass? Oldiinko kadalan itseen kannettiset sinua vastaanottelemass´ valgein vahatuohuksisien kera? Oldiinko sugasien kera yksill´ suupaginosill? Vielägö kyselmyö itseltäin kyseltih? Vielägö, maksaseni, minua mainittih? Siell´ on niin suuret karjaset kannettu kalman multasii…

- (Elmi Tshokkinen - Armas Kaheinen/ Nuori Karjala Kesäkuu n:o 6, 1962.)

20.9. 1964 vihittiin Suomussalmen pitäjän Kuivajärven kylässä Domna Huovisen nimeä kantava runonlaulajan pirtti. Domna oli siirtynyt vuotta aikaisemmin tuonilmasiin. Elmi Tsokkinen saatteli Domnaa pirtin vihkimisen yhteydessä äänellä itkun sanoin:

A nyt mie rubien kuldazie Pyhie Syndyzie kumartelemah dai annan tuhatkerdaizet kiitoksuot da parahista parahimmat bassibot kuin täl Domna pokon´n´iekal annettih ylen hyvät ymmärrykset dai ylen hyvät elosed tiäl alailmasil olles. Itkuvirdyzie viritelles da kuldasyndyzie kumarrelles da endisien esivanhembien laulusie laulelles./

Nyt mie kyselen siul, ylen hyväl rakkahazel hyväzel, oldihko siul Pyhät Apostolit tuonen veräjäzie avualemas kuldazien avaimien kera? Tuldihko valgiet Pyhät Anhelized, valgehien vahatuohuksisien kera sinuo vastahottamah?/

Tuliko kallis vastinehuos Sinuo kluadanakauhazien kera tuonen veräjil tunnustelemah?/ Oldihko kai kannettused yksis karjasis sinuo vastahottamas?/

Saitko olla sulil suupaginazil heijän sulgasien kera?/

Oligo Pyhät Syndyzet val´l´astettu, valgiet orivarsazed kallehel kasvattajal da kandajal Sinuo vastahottamas?/ A viel mie kysyn Siulda, avualdihko armahat Anhelised kulazien Pyhien syndysien edyzih kuldapeskusil kylvettylöi kujozie myö?/

A nyt mie aihelen Pyhie syndyzie: ottakkua Domna pokon´n´iekkua oigiel puolel olijaksi, andakkua, Pyhät valgied Syndyzet ja ihanat tilazed elettäviks./

Ihanat syndyzet andakkua, asetelhua, Pyhät armahat syndyzet, hänet Abrahamin asunduloih./ A kun kuullet miun kurjan itzeni kuolennan dai kuullet kallehil ilmazil kavonneheks, tule jo tuonen veräjil tuimasda itzietäni tunnustelemah./

Hos olimmo tuimased ylen vähäsen tunnetut armahil ilmazil olles, a siel yläilmasil hos yksil kujasil kuleksinemma.

(Elmi Tsokkinen: Itkuvirsi Domna Huoviselle/ Nuori Karjala, Tammikuu 1965 – Itkijän kotipitäjän Suojärven murre ilmenee virressä, jonka asun on muokannut Mikko Tsokkinen.)

Tarja Pussinen muistelee tapaamistaan Elmi Tsokkisen kanssa [3]:

Elmi on mummoni 5. serkku. Kyläilin Tsokkisessa Etelä-Haagassa 1970-luvun puolenvälin jälkeen opiskeluaikanani. Elmi asui silloin vanhimman tyttärensä Lyylin ja nuorimman tyttärensä Eilan kanssa. Tytöt huolehtivat iäkkäästä äidistään. En tullut jututtaneeksi kovin paljon jo hauraaksi käynyttä vanhusta, mutta karjalainen lämpö ja vieraanvaraisuus olivat läsnä äidin ja tyttärien kotona. Neljäntenä perheenjäsenenä oli Nuppu-niminen undulaatti, joka osasi puhua! Se sanoi mm. "Mamman kulda" ja lenteli niin Elmi-mamman, tyttärien kuin vieraankin kädelle ja teki pienen timanttisen kakan siihen. Kävimme myöhemminkin Lyylin ja Eilan luona Haagassa poikani kanssa ja meille Lyyli ja Eila olivat "Haagan tyttöjä". Muistan aina heidän kutsuneen minua hellittelynimellä "Kuldani piähyt" - Elmin äiti Matrona Kokko oli buabuinnut (kätilöinyt) mummoni Aittokosken talossaan. Sen takia Elmin äiti oli aina mummolleni Kokko-baba. Mummoni äiti oli synnyttänyt lapsensa Korpiselän Ägläjärven ja Suojärven Moissienvaaran välisen tien varteen suuren Ol'anankiven juureen v.1911. Postimies Lerssi oli tullut hevosellaan tietä myöten ja vienyt vastasyntyneen mummoni äiteineen lähimpään taloon, joka oli Kokkojen sukulaistalo. - Ajattelen rakkaudella Elmiä ja hänen läheisiään.

Tuotantoa [1]

Virpoluvut KT 333: 8a, 8b, 8c ja 8d. 1962; Virpominen KT 348: 226, 227, 228, 229, 230 ja 231. 1964; Ajanlasku KT 348: 414 ja 423. 1964; Lauloin kurkun käheäksi KT 348: 302, 1964; Kissa kantaa KT 348: 304. 1964; Juokse, juokse hevoseni KT 348: 189. 1963; Hyvä on neion reessä istua KT 348: 190. 1963 ja KT 348: 225. 1964; Jos tavat sanoisi KT 348: 191. 1963; Älä valita vaivojasi KT 348: 192. 1963; Ajan, ajan laskiaista KT 348: 215. 1963 ja KT 348: 224. 1964; Halla pani hartijani KT 348: 217. 1963; Mistäs tulet, kustas tulet KT 348: 222. 1963; Leikkilukuja, epeli pepeli 1584, Akka istui 1585, Iketee kaketee 1586 ja Ankuta rankuta 1587 (Paavolainen). Hänen itsensä muistiinmerkitsemät tuutulaulut.

Viitteet

• [1] Rauno Malviniemi: "Runonlaulajien matrikkeli ja heidän runojensa lähdetiedot" (s. 68-69) teoksessa (toim.) Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat, 1996.
• [2] Elmi Maria Tsokkinen - kooste Lea Tajakka.
• [3] Tarja Pussinen 30.01.2017.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/21/etta-pahat-paraneisi-loitsu...

http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...

http://www.aanitearkisto.fi/firs2/en/nimi.php?Id=Tsokkinen+Elmi

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 60. viikkoprofiili (29.01.2017-04.02.2017).