Anni (Anna) Mihailintytär Murto

Emäntä, talollinen Andrei Avraminpoika Murron vaimo. Hyrsylä, Salmi ja Poikolankangas, Juuka. Talollisen tytär. Kotoisin: Hyrsylä, Salmi.

"Murron mummo"

Syntymä / Birth / Рождение:

Veskelyksen (Aunus, Venäjä) ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1892: Veshkelitsa (Olonets, Russia) Orthodox Parish, metrics books, Births year 1892: Вешкельский (Олонец, Россия) православный приход, метрические книги, рождений 1892 г.:

Рождение: 05.09.1892, Крещение: 28.09.1892 Имя: Анна Место: Гюрсула Отец: Михаил Тимофеев, Мать: Елена Васильева, Воспреемники: жена Степана Васильева Елена Михайлова из деревни Кюрьяла.

Syntynyt: 05.09.1892, kastettu: 28.09.1892, nimi: Anna, paikka: Hyrsylä, isä: Mihail Timofejev, äiti: Jelena Vasiljeva, kummit: Stepan Vasiljevin vaimo Jelena Mihailova Kyrjälän kylästä.

Suomessa ollut tieto syntymäpäivämäärästä: 05.11.1892.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Salmin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1912: Salmi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1912: Салми православный приход, метрические книги, браки 1912 г.:

Nro 30. Vih. 14.05.1912. Sulhanen: Hyrsylän kylän talollinen Andrei Abraamov Murdo, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 25 vuotta. Morsian: Hyrsylän kylän talollisen tytär neito Anna Mihailova Katalkina, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 20 vuotta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3986516

Kuolema / Death / Смерть:

Anni Murto kuoli 28.06.1976 Juuassa. Hautamuistomerkki Joensuussa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Itkuvirret jo unohtuneet mutta muistot elävät yhä [1]:

Tyyntä ja myrskyä, vastoinkäymisiä, työtä ja taas työtä mahtuu nykyisen juukalaisen emäntä Anna Murron elämäntaipaleeseen. Rajan taakse jäänyt kotiseutu ja siellä eletty nuoruus säilyvät hänen muistossaan kuolemattomina.

"Ka rajan takana Hyrsylässä olen syntynyt 5.11.1892", kertoili Anna Murto sukkelaan ja pirteään tapaansa. Miehelään menin jo 18-vuotiaana. Aviomies oli Andrei Murto, mutta pitkään ei liittomme kestänyt, 11 vuotta vain, kun aviomies kuoli tapaturmaisesti Linnan sahalla 1924 (*). Aviomies oli kotoisin Timoilan (**) kylästä kolmen kilometrin päästä Venäjän rajalta ja tänne nuoripari muuttikin asumaan.

Työtä tehtiin kovasti, viitenä talvena peräkkäin ajettiin Andrein kanssa hevosella lankkua Linnan sahalta Suvilahden asemalle. Matkaa oli 38 km ja tämä taival tehtiin kerran päivässä. Työ oli kovaa, aamulla lähdettiin kuorman kanssa kuuden aikaan ja palattiin takaisin vasta yhdentoista aikaan illalla. Talven aikana tehtiin kaikkiaan noin 70 matkaa. Siihen aikaan oli tiukka rahasta, eikä vaatteitakaan ollut riittämiin. Naisillakin oli vain pelkkä hame, jonka avulla piti pakkasillakin tulla toimeen. Tilan pinta-ala oli 36 ha, josta viljeltyä 7 ha. Kahta lehmää ja hevosta pidettiin. Lehmät täytyi lypsää aamulla ennen matkalle lähtöä ja iltalypsy suoritettiin vasta tultua.

Vaikka kuinka yritettiin, niin tapahtui vahinkoja, jotka hyvin ovat säilyneet emännän nuorekkaassa muistissa. Kerrankin karkasi hevonen ja meni Venäjän puolelle, eikä sitä sen jälkeen takaisin kuulunut. Heti isännän kuoltua tappoi karhu parhaan lehmän, tämä tapahtui vajaan 2 km päässä kotoa.

Miehen kuoltua muutettiin asumaan Ignoilan kylään ja täällä Anna Murto joutui tekemään niin isännän kuin emännänkin työt. Kahdeksan vuotta kerittiin uudella kotipaikalla olla kun tuli lähtö evakkoon. Kerran palattiin vielä takaisin, mutta sitten oli luovuttava rakkaaksi tulleesta kotiseudusta.

Anna Murto muistaa hyvin senkin ajan kun hän oli hevosellaan kyydissä nykyistä ortodoksista piispaa Karppista tämän suorittamilla kastematkoilla. Piispa Karppinen oli tähän aikaan pastorina Suojärvellä. Aikoinaan Anna Murto taitoi itkuvirret ja osasi neuvoa metsästä elukoita, jotka olivat sinne kadonneet. Hänellä oli nuoruudessaan isältä peritty sananmahti takanaan.

Taakse on jäänyt vaiherikas evakkoaika raskaine koettelemuksineen. "Nyt minun on hyvä olla", totesi yli 70 vuoden ikänen emäntä Anna Murto tyytyväisenä.

• (*) Alkuperäisessä tekstissä 1914, oikea tieto on kuitenkin 1924. Ja saha oli "Lisman" saha, ei "Linnan" saha.
• (**) Timoila ja Ahvenlampi olivat periaatteessa sama paikka, ikäänkuin ylä- ja alapiha. Ne sijaitsivat 2-3 km päässä Ignoilan keskustasta.

Murron mummo [2]:

Murron mummoa ei juuri kukaan oikealta nimeltä Juuassa tuntenut, ehkä viranomaiset, mutta kaikki tunsivat ja tiesivät "Murron Mummon". En edes tiedä, miksi näin, ehkä yliluonnolliset asiat kiehtoivat ihmisiä, ja vieraita kävi jatkuvasti, oli Kukon pappaa, Nehposen ukkoa, Siidoroveja, Maksimoffeja, ja samoin mummo tykkäsi käydä usein kylässä. [2]

Kun mummo oli miehensä kuoleman jälkeen niin isäntä kuin myös emäntä talossaan, niin tottakai myllyreissutkin piti hänen itsensä hoitaa. Sodan syttyessä hän oli jossain Suojärvellä vehnämyllyssä käymässä ja takaisin Ignoilaan viranomaiset eivät enää mummoa päästäneet, vaikka oli kai sitä yrittänyt. Tytär Marttahan oli jäänyt yksin kotiin "kotimieheksi", ja mummolla tieten oli huoli tyttärestään. Martta-tytär jäi vangiksi ja kun aikanaan vangit palautettiin Suomeen, oli palautettujen nimet lueteltu radiossa. Ja kun mummo oli kuulut tyttärensä mainittavan, että on Viikin kartanossa karanteenileirillä, niin jo seuraavana päivänä oli ilmestynyt tytärtään noutamaan. Eihän viranomaiset olisi tytärtä luovuttaneet, mutta mummo oli sanonut -- "kerran elossa sain takaisin, niin minähän tyttäreni otan" -- ja otti kanssa. [2]

He lienevät asuneet vv. 1940-41 jossain Kuopion lähettyvillä, ja palasivat sitten taas Karjalaan. No sieltähän tuli taas aikanaan lähtö, ja mummo Martan kanssa ensin Soiniin ja sitten sijoituskuntaan, Juukaan. Asuivat ensin vuokralla jossain Juuan Vuokossa, ja sitten mummo osti nähtävästi korvausrahoillaan mökin Juuan keskustasta, Poikolankankaalta. Mökki oli pieni, sen ympärillä hieman perunamaata ja kasvimaa, ulkorakennus, missä mummolla taisi olla joskus joku lammas. Tässä mökissä mummo elikin sitten lopun elämäänsä. Nyt sillä paikalla on Juuan kirjasto, tai oikeastaan kirjaston parkkipaikkahan se taitaa siinä olla. [2]

Mummolla oli aina esiliina ja sen taskussa mökin avaimet, kun mummo sairastuttuaan oli joutunut Juuan sairaalaan, oli tytär Martta yhtenä päivänä huomannut, että mummon avaimet olivat sairaalahuoneen pöydällä. Siitä Martta oli päätellyt, että nyt taitaa olla tullut kutsu mummon siirtyä tuon ilmaisiin, ja näin oli myös pian tapahtunut. Hänet siunattiin Juuassa, ja sen jälkeen toiveensa mukaisesti haudattiin mahdollisimman lähelle ainoata poikaansa, Joensuuhun. [2]

"Murron mummoa" pidettiin suurena tietäjänä- eli tiedoiniekkuna, ennustajana jne, niin hänen luonaan käytiin apua hakemassa kaikenlaisiin asioihin. Olivatpa kirkonkylän rouvien miehet alkaneet käydä vieraissa naisissa, taisi olla niitä aikoja 60-luvun alussa, kun Juuasta oikein ilotalokin löytyi. Ja mummoltahan tähän nämä hienohelmat tuli apua pyytämään. Eihän mummo apuaan keneltäkään kieltänyt, piti käsistä kiinni, siveli niitä, mutisi loitsujaan, aina välillä sylkäistä töpsäytti olkansa yli. Ja kun tämä sessio oli ohi, lähtivät rouvat tyytyväisinä kotiinsa, että nyt se rietastelu loppuu. En tiedä miten tehokkaita mummon toimet olivat, ilotalo kuitenkin paljastui, mummo tosin Väyrysilllä käydessään, kun kertoi tämän, nauroi vedet silmissä selkäkeikka naurut näille toimilleen. [3]

Juhani Väyrynen kertoo: ukkini sisko, vähän ehkä yksinkertainenkin, hiukan kirveellä veistetyn näköinenkin (äitini kertomaa) meni äitipuoleksi mummolle ja veljelleen Timoille, oli kaikinpuolin "hävytön" äitipuoli. Lasten äiti oli ollut rajan takaa rikkaaksi mainitusta talosta, oli ollut sulkkuisia hameita ja liinoja ja koruja ja vaikka mitä, äitipuoli oli pitänyt huolen, että Anna ei saanut niistä mitään. Mummo kertoi, että äitipuolen takia meni niin nuorena naimisiinkin, ei olisi muuten vielä halunnut. Äitipuoli oli esim. näyttänyt onnentoivotusten asemasta paljasta takapuoltaan mummolle ja toivotellut yhtä paljasta tulevaisuutta avioliittoon. Mummo synnytti ensin tyttären, joka myöhemmin meni naimisiin vanhemman miehen kanssa (vävy oli anoppia vanhempi), mutta kun sillä oli auto, niin sanottiin sillä nuoren tytön "muanittaneen". Sitten syntyi Antti, Mummon silmäterä ja Matroona (Martta). Mummon mies kuoli nuorena, joko metsässä puunkaadossa, tai Jarmo muisteli äitinsä kertoneen, että puukasa olisi romahtanut hänen päälleen, ehkä Lisman sahalla, ja olisi jäänyt sen alle, puun tai puiden alle kuitenkin. [4]

Tämän pienikokoisen eloisan, samassa lauseessa itkevän ja nauravan, kaikille ystävällisen mummelin tunsivat tosiaan kaikki ja hänen elämästään ja toimistaan on paikkakunnalle jäänyt lukuisia suakkunoita edelleen elämään, vaikka mummon lähdöstä onkin jo liki 40 vuotta. Välttämättä ei tarvita edes luku- ja kirjoitustaitoa, saati sitten muita tutkintoja tai maallisen omaisuuden tuomia leveitä harteita, ja silti voi kohota koko kylän tuntemaksi kunniakansalaiseksi. Mummo omalla karjalaisella iloisuudellaan oli varmaankin yksi suurimmista vaikuttajista paikkakunnalla siihen, että kantaväestön ennakkoluulot karjalaisia kohtaan edes hieman hälvenivät. [2]

Viitteet:

• [1] Matti Puoskari: Itkuvirret jo unohtuneet mutta muistot elävät yhä, Vaarojen Sanomat.
• [2] Juhani Väyrynen 12.03.2017.
• [3] Juhani Väyrynen 14.03.2017.
• [4] Juhani Väyrynen 17.03.2017.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Hyrsylän mutkan sijainti: [http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/suojarvi/suojarvikart.htm]

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 66. viikkoprofiili (12.03.2017-18.03.2017).