Anders Eriksson (Cajanus)

Anders Erikinpoika oli Kainuun vapaaherrakunnan vouti ja Cajanus-suvun kantaisä. Hänen itsensä ei tiedetä käyttäneen mitään lisänimiä, mutta useammat hänen lapsistaan ottivat aikanaan käyttöön sukunimen Cajanus, joka sitten periytyi näiden jälkeläisille.

----------------------------------------------------------------------------

Anders Erikinpojan on epäilty polveutuneen sekä Gyllenhjerta-suvusta että kirkkonummelaisesta Hjertan nimismiessuvusta, jolloin hänen isänsä olisi Ramsayn mukaan ollut Erik Mickelsson Hjerta

Gyllenhjerta-yhteys kirjattin ensimmäisen kerran Peiziuksen versioon Genealogia Sursillianasta vuonna 1747. Jully Ramsay puolestaan kumosi tämän teorian vuonna 1909 teoksessaan "Frälsesläkter i Finland intill Stora Ofreden", s. 23, ja liitti Andersin kirkkonummelaiseen Hjertan sukuun: http://runeberg.org/frfinl/0190.html

Myös Ramsayn teoriaa on kuitenkin alkuperäislähteiden valossa pidettävä spekulatiivisena. Todellisuudessa Anders Erikinpojan syntyperästä ei tunneta ainakaan vielä mitään dokumentoitua tietoa. Aiheesta on laajoja keskusteluja esim. SukuForumin viestiketjuissa

• "Cajanus-Gyllenhjerta" http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=5356
• "Cajanus-suvusta", http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11915

Anders ei siis ollut pappi, eikä käyttänyt nimiä Gyllenhjerta, Hjerta eikä Cajanus – kuten yllä näkyvissä My Heritage -osumissa virheellisesti esitetään.

______________

Fogde över Kajana och Pielis n 1665.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cajanus

http://runeberg.org/frfinl/0190.html

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=541

Gyllenhjerta-nimi näyttää tulleen kirjallisuuteen vuonna 1747 Gabriel Peitziuksen laatimassa versiossa Genealogia Sursillianista. (Lähde Ohto Mannisen artikkeli "Cajanusten esiäiti"). Syynä tämän uuden version ilmestymiseen oli todennäköisesti uusi perimätiedon tulkinta.

Sakari Topelius liittää "Välskärin kertomuksissa" Kajaanin linnaa puolustaneen Daniel Cajanuksen (Pitkä-Taneli) taustaan nimen Gyllenhjerta.

Ohto Mannisen edellämainitussa artikkelissa viitataan Jöns Terseruksen 1660-luvulla laatimaan käsikirjoitukseen "Cajanorum familia", joka on kuvaus perheestä. Tämä kuvaus on perustana jäljempänä mainituille henkilötiedoille, joita tosin on täydennetty muistakin lähteistä.

Andreas Erichsson toimi Kajaanin ja Pielisen voutina kreivi Pietari Brahen aikana ja asui Säräisniemellä (nyk. Vaalan kuntaa).

Anders kuoli 1657. Syntymäajasta ei ole tietoa. Hänen esikoisensa, Ericus And. Cajanus, syntyi 1628, joten Anders on ilmeisesti syntynyt 1600-luvun vaihteessa.

Andersilla ja hänen vaimollaan oli kymmenen lasta:

1. Ericus, s. luultavasti 1625, vuodesta 1647 kappalainen ja vuodesta 1651 kirkkoherra Sotkamossa. Kuoli Sotkamossa 1691.

2. Johan, s.1626, Paltamon kappalainen ja kirkkoherra. Katso oma taulu.

3. Andreas, ylioppilas Upsalassa 1648, ylioppilas Turussa 1650, Pielisjärven kirkkoherra. Kuoli Pielisjärvellä 1657.

4. Felicia, naimisissa Kajaani pormestarin ja kihlakunnantuomarin Johannes Curnoviuksen kanssa vuodesta 1653.

5. Beata, naimisissa Raahen kappalaisen Caspar Forbuksen kanssa.

6. Jeremias, vouti ja nimismies. Säräisniemellä olevan talon isäntä. Kuoli 1667. Katso oma taulu. Jeremias oli Pitkä-Tanelin isoisä.

7. Gustavus, ylioppilas Upsalassa 1655, ylioppilas Turussa 1659, Kajaanin pedagogi 1661–62, Lohtajan kappalainen 1669, Kälviän kirkkoherra 1686, Lohtajan kirkkoherra 1687. Kuoli Lohtajalla 1710.

8. Samuel, opiskeli ainakin Tukholmassa. Iisalmen nimismies,

9. Agneta, s. ca. 1635, naimisissa Josef Samuelinpoika Lithoviuksen kanssa.

10. Karl, "lähti nuorena merelle ja jäi sille matkalle" (Axel Bergholm: Sukukirja, osa 1, 1901, s. 249)

Andersin lapset ottivat käyttöön Cajanus-sukunimen. Niinpä kaikki Cajanukset ovat lähtöisin tästä Anders Erikinpojan perheestä ja ovat keskenään sukua.

Tämä Hjerta-Cajanus perhe nousee sukututkijalle mielenkiintoiseksi, koska siitä on olemassa paljon tietoja. Internetillä on selattavissa useita sukututkimusten tuloksia, mutta niihin on suhtauduttava kriittisesti. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli ja Genealogia Sursilliana ovat kaikkein luotettavimpia lähteitä.

---

https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=16319

Anders Eriksson (d. omkr. 1657) flyttade till Paldamo socken i Österbotten och blev 1651 fogde i Per Brahes friherreskap Kajana.

---

"Mainitaan olevan kotoisin Kirkkonummelta (KA mf. JK 621 (Kemiön kirkonark. vol. 66), Hiereuologia Kimitoensis s. 303 "och Farfader herr Commendanten öfver Cajaneborg, Hjerta"; Eric Castrén, Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Cajanaborgs-län (1754) s. 43 "hwilken war af Adelig Slägs hemma ifrån Kyrckſlätts Sockn"). Oli Paltamon Säräisniemen (Juusola) nimismiehentalon isäntä ainakin vuodesta 1633. Omisti mm. Paltaniemeltä Sutelan eli Ollikkalan nimisen talon, jonka oli ostanut Sigfred Sussie nimiseltä talonpojalta 400 taalerilla 29.8.1633 ja jota Anders Sigfredinpoika Sussie yritti hankkia takaisin (KA mf. FR 136 (Vol. 5) Paltamon ja Sotkamon käräjät 26.–27.3.1667 s. 72). Johannes Messeniukselta Anders sai "kummilahjaksi" Paltamon Jormuanlahdesta Asikkalanmaan heinämaan, jonka tuotolla Messenius oli elättänyt lehmiään vankeusaikanaan (RA mf. FR 223 Städernas acta, Kajana. Rannsakning i Kajana 3.2.1659). Kajaanin pitäjän nimismies 1632 lähtien, Per Brahen (1602-1680) vouti Kajaanin vapaaherrakunnassa eli Kajaanin, Paltamon, Sotkamon ja Pielisen pitäjien vouti viimeistään 1651 lähtien. Nils Kananen solvasi häntä ja käräjillä hänen oli peruttava puheensa ja maksettava 40 markaa sakkoa (KA mf. ES 2113 (tt 1) Kajaanin käräjät 17.–18.2.1651 s. "Fougden Uthj Cajana S: Anders Erichsson anklagade Nils Canajnen i Lehtowaara, och föregaf att be:te Canajnen hade ... fält om honom desse ordh: Wår Länsman är nu blefwen Fougde, män han wore wärdh att hängias på sin egen Port", Kajaanin käräjät 28.–29.6.1652 s. "Framstegh Befalningzmannen Anders Erichsson och gaf tillkänna, hurusåsom Nils Canainen hafwer fält om honom desse ährerörige ord: Anders Erikin poica on sen kyllä ansainnut, että hän hirtetäisin oman Porttins etehen"). Perhe asui mm. Säräisniemellä ja Lieksassa, edellisessä talo toimi kestikievarinakin. Siellä Andersin lasten kotiopettajana toimi 1654 Kajaanin tuleva pedagogi Tuomas Henrikinpoika Uhlander (yo Turussa 1653/54 1017). Anders yritti edistää 1653 perustetun Brahean kaupungin kasvua ja rakennutti sinne kaksi tupaa. Vouti Anders Erikinpoika poistui Braheasta 1.7.1656, sissijoukko saapui sinne 13.7.1656 ja seudun asukkaat vannoivat itsensä ”kepeästi” Moskovan suuriruhtinaan alamaisiksi. Venäläiset polttivat Brahean syksyllä 1656 ja siitä tuli tavallinen kylä, myöhemmin Lieksan kauppala (Brahean kaupunki lakkautettiin 1682) (ks. Jukka Kokkonen, Rajaseutu liikeessä (2002) s. 102-103). Kaarle X Kustaan Venäjän-sodan ns. ”toisen karkuvuoden” jälkimainingeissa hopmanni Zacharias Palmbaum (1602-1680) antoi rakuunoiden etsiä metsistä karanneiden asukkaiden karjaa, joista osa päättyi Palmbaumille itselleen, vaikka vouti Anders Erikinpoika joutuikin tilittämään ne P. Brahelle. Myöhemmin Palmbaum oli korvattava voudin perilisille 145 kuparitaalaria (”Specification på dhe Saaker som Hopmannen Wälb: Zacharias Palmbaum ifrån Anders Ericksson tagit haf:r [...]”, päiväämätön, Z. Palmbaumin allekirjoittama. RA Brahesaml. vol. 25 / FR 204, J. Kojonen (2002) s. 118). Anders Erikinpoika ei näytä käyttäneen missään allekirjoituksissaan ja esiintymisissään lisänimeä, vaan Cajanus-sukunimi tuli käyttöön vasta hänen pojillaan."

---

"Mainitaan olevan kotoisin Kirkkonummelta. Cajanorum familia. Oli Paltamon Säräisniemen (Juusola) nimismiehentalon isäntä ainakin vuodesta 1633. Omisti mm. Paltaniemeltä Sutelan eli Ollikkalan nimisen talon, jonka oli ostanut Sigfred Sussie nimiseltä talonpojalta 400 taalerilla 29.8.1633. Johannes Messeniukselta Anders sai "kummilahjaksi" Paltamon Jormuanlahdesta Asikkalanmaan heinämaan, jonka tuotolla Messenius oli elättänyt lehmiään vankeusaikanaan. Kajaanin pitäjän nimismies 1632 lähtien. Per Brahen (1602-1680) vouti Kajaanin vapaaherrakunnassa eli Kajaanin, Paltamon, Sotkamon ja Pielisen pitäjien vouti viimeistään 1651 lähtien. Perhe asui mm. Säräisniemellä ja Lieksassa, edellisessä talo toimi kestikievarinakin. Siellä Andersin lasten kotiopettajana toimi 1654 Kajaanin tuleva pedagogi Tuomas Henrikinpoika Uhlander. Anders yritti edistää 1653 perustetun Brahean kaupungin kasvua ja rakennutti sinne kaksi tupaa. Vouti Anders Erikinpoika poistui Braheasta 1.7.1656, sissijoukko saapui sinne 13.7.1656 ja seudun asukkaat vannoivat itsensä ”kepeästi” Moskovan suuriruhtinaan alamaisiksi. Venäläiset polttivat Brahean syksyllä 1656 ja siitä tuli tavallinen kylä, myöhemmin Lieksan kauppala. Rajaseutu liikeessä (2002) s. 102-103). Kaarle X Kustaan Venäjän-sodan ns. ”toisen karkuvuoden” jälkimainingeissa hopmanni Zacharias Palmbaum (1602-1680) antoi rakuunoiden etsiä metsistä karanneiden asukkaiden karjaa, joista osa päättyi Palmbaumille itselleen, vaikka vouti Anders Erikinpoika joutuikin tilittämään ne P. Brahelle. Myöhemmin Palmbaum oli korvattava voudin perilisille 145 kuparitaalaria. Anders Erikinpoika ei näytä käyttäneen missään allekirjoituksissaan ja esiintymisissään lisänimeä, vaan Cajanus-sukunimi tuli käyttöön vasta hänen pojillaan Johan, Erik, Anders, Gustaf ja Samuel."

Lähde: http://www.student.oulu.fi/~jhissa/Cajanus.htm#Taulu001

Cajanus-suku Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Cajanus

---

GEDCOM Note

Hänet tunnettiin myös nimellä Anders Cajanus. Anders syntyi arv. n. 1600. Anders ja Agneta Matintytär Laatikatar, jonka vanhemmat ovat Matti ?????, vihittiin arv. n. 1625. Anders oli vouti Kajaanin vapaaherrakunnassa. Myös Kajaanin voutikunnan ja Pielisjärven vouti. Muutti 1626 Kajaanin lääniin kreivi Pietari Brahen voudiksi.

1. "Perimätiedon monet uudelleenkäsittelyt ovat saaneet aikaan sotkua. Laguksen käsikirjoitukseen joku, ilmeisesti Alcenius, on Cathrin-nimen perään lisännyt huomautuksen Agnetasta viitaten »Peitzii manuscr.« eli Peitziuksen käsikirjoitukseen.(7) Seuraavassa kopiontivaiheessa (Hiereuologia Ostrobotnica) tämä lyhyt merkintä on jo erehdytty kopioimaan niin, että kantaäiti on lähdeviittauksesta saanut uuden sukunimen Peitzius: »Agneta Mattsdotter Peitzius (aliter) Catharina Lactieut eller Laticatar«.(8) Muoto Laticatar on selvästi lisätty tähän tekstiin myöhemmin, rivien väliin." "Perimätiedon tarkastelu siis osoittaa, että sukunimi Peitzius on selvä tulkintavirhe ja että myös Laatikatar-nimi on epävarma, joskin mahdollinen tulkinta. Itse ongelmaan kantaäidin henkilöllisyydestä on lisätietoa yritettävä hankkia muista lähteistä." Genos 1990 N:o 3: Manninen, Ohto, Cajanusten esiäiti. Lainaus sivulta 82 ja 83 Anders Erikinpoika ei käytä yhdessäkään allekirjoituksessaan eikä nimismiehenä esiintyessään mitään lisänimeä ,Cajaneborgin vapaaherrakunnan ja Paltamon-Sotkamon käräjäkirjoissa, jotka ovat saatavana Kansallisarkistosta. Ensimmäiset havainnot alkavat vuodesta 1651 Andersin pojalla Johanilla. Johanilla on ollut käytössä vuoden 1651 käräjillä Cajanus-nimi. Ja myöhemmin kun Erik tulee Uppsalasta, hän käyttää lisänimeä Cajanus. Erik aloitti opiskelunsa Uppsalassa 1648. Anders Eerikinpojan kolmella pappissäätyyn ryhtyneellä pojalla Eerikillä, Johanilla ja Gustavilla esiintyy ilman mitään epäselvyyttä Cajanus lisänimi. Andersin neljännellä pojalla, nimismiehellä ja tilapäisellä voudilla, Jeremiaalla ei esiinny niissä samoissa lähteissä, joissa joillakin hänen kolmesta pappisveljestään esiintyy Cajanus -lisänimi, mitään lisänimeä. Siis samoissa oikeustapauksissa luetellaan näitä veljeksiä: muilla on lisänimi Cajanus, mutta Jeremias on heidän rinnallaan vain Jeremias Antinpoika tai nimismies Jeremias, ei lisänimeä. Sen sijaan hänen poikansa Jeremias esiintyy asiakirjoissa lisänimellä Cajanus ilman mitään epäselvyyttä. Gyllenhjerta -nimeä asiakirjoista löydy Anders Erikinpoikaa seuraavastakaan sukupolvesta.

Asetuttuaan Paltamoon, Antti Eerikinpoika alkoi havitella itselleen perintömaita. Hän siis oli vakaasti päättänyt jäädä Paltamoon, koskapa sellaista suunnitteli. Se maanhankinta ei käynyt Antilla päinsä aivan siten kuin hän suunnitteli, mutta hän sai sitten "suostuteltua" talonvanhuksen Mauno Mannisen Paltamonkylästä testamenttaamaan itsellensä kolmasosan tämän omistamista maista syytinkiä vastaan. Tämä oli kuitenkin "ahdasta", sillä Mauno oli toisaalta jakanut 2/3 maistansa kahdelle tyttärensä pojalle Huovisen veljeksille Paulille ja Antille. Veljekset riitelivät sitten näistä maista Anttia vastaan haluten jakaa ne kokonaan kahdestaan äitinsä isän jälkeen. He eivät kuitenkaan saaneet Maunon testamenttia ja syytinkisopimusta kumoon, vaan Antti sai jakaa kolmasosan potista, kunhan piti sopimuksestansa kiinni, eli tarjosi kolmasosasyytinkiä Mauno Manniselle ja hautaisi hänet tämän kuoltua. Lisäksi Antti oli ryhtynyt näistä tuumista touhuun ja ehtinyt maksaa veron tästä ansaitsemastaan maasta. Koska Maunon testamentti oli vahvistettu käräjillä parisen vuotta aikaisemmin, veljekset saivat pienet sakot tuomion rikkomisyrityksestä. Kun tämä ei tyydyttänyt Antti Huovista, hän yritti mitätöidä sopimusta, väittämällä, että se perustui väärään todistukseen. Kun Antti ei omasta puolestaan kyennyt tätä pöyristyttävää väitettään todistamaan, minkä täytyi epäilemättä hirvittävästi tulistuttaa sangen mielevää Antti Eerikinpoikaa, hänelle mätkäytettiin koko riidan päätteeksi vielä roimat sakot. ( M. Lund 2009) Cajanus -suvun kantaisä Anders Eriksson, esiintyy tileissä patronyymisenä. Mainitaan, että hänen pojat ovat ottaneet sukunimen käyttöönsä. Kainuun Historia osa I, s. 399. Karjaveroluetteloiden suurin karja Kainuusta löytyy vuodelta 1641, jolloin pitäjän nimismiehellä ja myöhemmällä Kajaanin vapaaherraseurakunnan voudilla Antti Erikinpojalla oli lähes 30 nautayksikön karja talossaan Säräisniemellä: 4 hevosta, 13 lehmää, 1 sonni, 1 mulli, 10 hiehoa, 20 lammasta ja 4 sikaa. Kainuun Historia osa I, s. 527.

---