Aapo Joosepinpoika Salmi

Keuruulla syntynyt Alavuden Salmen isäntä.

Sitä ennen Pihlajaveden Lehtomäen isäntä isänsä Joosepin jälkeen. Rakensi Lehtomäkeen 1880-luvun alussa suuren päärakennuksen, josta oli tarkoitus tulla Pihlajaveden kunnantalo.

Elämäkerta

Aapo Joosepinpoika Lehtomäki syntyi Pihlajaveden Lehtomäen talollisen Jooseppi Matinpoika Lehtomäen ja hänen ähtäriläissyntyisen puolisonsa Maria Juhontyttären esikoiseksi. Lehtomäki oli ilmeisesti vuoden 1723 asetuksen nojalla erotettu Sällinlahdesta erilliseksi perintötilaksi vuonna 1795 sen silloiselle asukkaalle Antti Matinpojalle, minkä jälkeen talon isännyys oli siirtynyt suvussa eteenpäin. Jooseppi Matinpoika oli tullut isännäksi 1849, ja hän oli talon järjestyksessä neljäs isäntä Antti Matinpojasta lukien. [1, 2]

Lehtomäki oli 1800-luvulla suhteellisen vauras talo, ja Aapo Joosepinpojan tultua vuorostaan isännäksi isänsä jälkeen vuonna 1869 se vaurastui entisestään. Peltoa arvellaan tuolloin olleen 30-50 hehtaaria. Lehtomäellä oli myös muutamia torppia. Aapo osti lisää tiluksia, mm. Iisak Valkeajärveltä suuren perintötilan vuonna 1870. [2]

Aapolla oli Lehtomäen suhteen suuret suunnitelmat, jotka perustuivat oletukseen, että uusi maantie tultaisiin rakentamaan Pihlaisselän pohjoispuolelta, suunnilleen Lehtomäen paikkeilta. Haaveensa innoittamana hän rakensi 1880-luvun alkupuolella uuden kaksikerroksisen pohjalaistyylisen päärakennuksen. Aapon toiveissa oli, että siitä tulisi kunnan keskuspaikka, kunnantalo. Yläkertaan tehtiin suuri käräjätupa, vanginhuone ja vanginvartijan huone. Tavanomaisesta poikkeavasta tasokkuuden tavoittelusta ovat osoituksena alakerran kamarin kattomaalaukset, jotka ovat edelleen tallella. Rakennuksen mitat ja viimeistelyt olivat paikkakunnalla poikkeukselliset. Lehtomäen pihapiirissä oli muitakin edustavia rakennuksia. [2]

Lehtomäen 1880-luvun alussa rakennettu päärakennus, josta piti tulla kunnantalo. Kuva on 1930-luvulta. Kuvaaja: Eenok Lahti.

Aapon harmiksi kuntakokous päätti vuonna 1887, ettei suunniteltua tietä rakennetakaan Lehtomäen kautta, vaan järven eteläpuolitse. Tästä Aapon kerrotaan pahoittaneen mielensä niin syvästi, että päätti luopua koko Lehtomäestä. Hänen tiedetään sanoneen aikovansa asua tien varressa aiemmin kuin pihlajavetiset. Lehtomäkeen ei nimittäin vielä siihen aikaan ollut minkäänlaista tietä. Aapo oli toimen mies, ja vuonna 1891 hän myi koko Lehtomäen Rosenlew-yhtiölle. Kauppaneuvottelut pitkittyivät ja kauppahintaa 164 500 markkaa voidaan pitää kovanpuoleisena. Lehtomäen pinta-ala oli tuolloin 2 766,66 hehtaaria. Uudeksi asuinpaikaksi perheelleen Aapo osti samana vuonna maanviljelijä Carl Carleniukselta Alavuden pitäjän vanhimpiin ja suurimpiin taloihin kuuluneen puolen manttaalin Salmi-nimisen tilan neljän tien risteyksestä ja toteutti näin uhkauksensa pihlajavetisten saadessa tiensä vasta vuotta myöhemmin. Salmen hinnan sanotaan olleen vain vajaa kolmannes Lehtomäen hinnasta. [2, 3, 4]

Perheen tytär Aino Salmi kertoi muistelmissaan 1960-luvulla: "Kyseltyäni vanhemmiltani, minkä tähden me muutimme Alavudelle, he selittivät, että Lehtomäki oli suuren Pihlajaveden takana kirkosta katsoen, ja sinne oli hyvin huono tie. Vaikka me sen kulmalaiset jo kaksikin kertaa anoimme tietä, niin emme saaneet ja myskyillä ja tuulella suurta Pihlajavettä oli vaikea soutaa. Niin, ja missä sitä olisi koulunsa alkanut, kun Pihlajavedellä ei ollut vielä kansakoulua, eikä sitä ollut monessa muussakaan pitäjässä – olisi pitänyt asua vieraassa. Vanhin veljeni Aapo kävi Alavudella koulua. Kyllähän me sitä monella tavalla ajattelimme, kun olimme jo Lehtomäkeen rakennuttaneet hyvän kartanonkin, sillä aikomuksemme oli siellä elämämme päivät asua, mutta miten lie tullut lankeemus sitten, kun Salmen tila oli myytävänä."

Salmet muuttivat vielä samana vuonna 1891 perheineen, karjoineen ja irtaimistoineen Pihlajavedeltä Alavudelle. Karja tuotiin maanteitse, etappipaikkoina olivat Honkolan talo Ähtärin kirkolla ja Mähönen Töysässä. Perheen tytär Hilda toimi ”karavaanin” päällikkönä.

Kolmisenkymmentä vuotta ennen kuin kun Lehtomäet saapuivat Salmelle, tilan oli omistanut lääninagronomi F. Ingman. Luultavasti tilan maat olivat jo silloin hyvässä kunnossa, koska hänellä oli aikomus perustaa maanviljelyskoulu ja hän oli koulutettu ammatti-ihminen. Aapo ja Maria Salmen omistaessa Salmen tilan kokonaispinta-ala oli 965 hehtaaria ja peltoa oli 83 hehtaaria. Rakennuksia oli 14 kpl ja kaikki olivat hyvässä kunnossa. Heille myös kuuluneessa Virtalassa oli lisäksi 4 rakennusta.

Salmella oli uusien asukkaiden tullessakin kaksi asuinrakennusta, joista toinen, ”vanha, ruma ja huonosti hoidettu” oli pihan perällä. Sitä kutsuttiin Betlehemiksi. Uudet asukkaat purkivat sen kivijalkakiviä myöden ja rakensivat tilalle uuden päärakennuksen vuonna 1893 suurine talonpoikaistupineen, takkamuureineen ja leivinuuneineen sekä seitsemine ikkunoineen. Vanhan ”Betlehemin” sijainti oli uudesta päärakennuksesta kymmenisen metriä järvelle päin.

Salmen vuonna 1893 valmistunut päärakennus. Kuva on vuodelta 1905.

Muutakin rakennustyötä oli uusilla asukkailla alkuvuosina paljon. Sauna tehtiin heti. Se oli melko suuri rakennus, jossa oli mm. suuri mallasparvi, jossa tehtiin maltaita. Saunassa myös palvattiin lihoja, ja loukutettin, lihdattiin ja harjattiinkin pellavat, joista kudottiin kankaita. Siihen aikaan kaikki tehtiin kotona. Vuosisadan lopussa Salmelle rakennettiin Alavuden suurin rakennus, kivinavetta. Sen koko oli noin 77 m x 10 m. Urakoitsija Lindell teetti sen ja kivet ajettiin Tusan Penkkivuoresta. Ensimmäisen valmistuneen navettaosan päässä oli vuosiluku Aapo 1898. Sen hakkasi kivenhakkaaja Valentin Lahnanen, ja se hakattiin samoihin aikoihin kun ”keisarin kiveen” hakattiin sanat, josta nähtiin kenelle vanhaan kirkkomaahan obeliski oli pystytetty. Myöhemmin valmistuneen navetan vinkkeliosan päähän tuli vuosiluku ja nimi Aapo 1904. Salmelle piti myös rakentaa uusi riihi, koska pellot alkoivat antaa niin paljon viljaa, että vanha riihi oli riittämätön.

Lehtomäkien muuttaessa Salmeen kartanolla oli hyvin hoidettu kasvi- ja puutarha kaksikerroksisen asuinrakennuksen takaa. Puutarhaa ja pihaa ympäröivät pihlaja- ja koivuistutukset. Uusi isäntäväki istutti heti ensimmäisenä kesänä lisää puita navetan taakse aina vanhan riihen aitaan saakka. Salmen nykyisen asuinrakennuksen taakse tehtiin myös kaunis puutarha. Sen suunnitteli eräs eteläsuomalainen puutarhuri. Sinne istutettiin kokeilumielessäkin monenlaisia puita van kokeilumielessäkin, mutta eivät siellä menestyneet kuin spireanpensaat, lumimarjapensas, vaahtera ja omenapuut. – Tietysti siellä kasvoi valkoinen ja sinipunerva syreenipensas, samoin ruusupensaita ja orjantappuroita sekä mustia, valkoisia ja punaisia viinimarjapensaita, karviaismarja- ja vadelmapensaita.

Salmen kartanon rakennushommassa Aapo itse oli jollakin tavalla itse päällysmiehenä, mutta peltotöissä hänen oikeana kätenään oli työnjohtaja, perheellinen Heikki Aho -niminen mies Virroilta. Hän oli Salmella monta vuotta. Salmen karja suomalaista maatiaisrotua, vaikka Alavuudella oli ayrshirerotu muotia. Aapo sanoi, ettei Suomen karja ole sen huonompaa, kun sitä jalostetaan, puhukoot mitä tahansa. Hän kuitenkin osti kaksi ayrshirelehmää, jotta omassa navetassa oli vertailukohde.

Aapo oli innokas hevosmies. Salmella oli toisinaan jopa 15 hevosta ja vähintään 12 hevosta oli aina. Alavuden järven jäällä pidettiin jokavuotiset kilpa-ajot. Aino-tyttären arveluiden mukaan Aapo saattoi olla ensimmäinen nalavutelainen joka ajoi ulkonuussa hevosellaan ensimmäisen palkinnon. Voittoisa hevonen oli tamma Ilo, joka voitti I palkinnon ja 200 markkaa valtion kilpa-ajoissa Vaasassa 23.2.1893 juosten 3 virstan matkan 6 minuutissa 24 sekunnissa. Vanhuuden päivillään Aapolla oli kantakirjaori Putte, jonka jälkeläisiäkin oli paljon Alavudella. Ori oli hyvänluontoinen ja se aivankuin olisi ymmärtänyt isäntänsä ajatuksetkin, joten isäntä piti siitä kovasti eikä mielellään antanut muiden ajaa sillä. Se ei ollut mikään hirmujuoksija, sillä ihmiset lauloivat siitä vähän pilkallisesti ”Salmen ukko ja orhinsa Putte – siinä oli viiden merkkikin vaaras”. Puttea ei saanut kiirehtiä.

Maanviljelyksen, rakennustyön ja muiden toimiensa lisäksi Aapo oli innokas perustamaan Salmen yhtiömeijerin ja hän saikin sen aikaan 1892. Meijerirakennus sijaitsi Vihriälää vastapäätä Salmen rannassa. Sillä paikalla oli rantasauna, joka puhdistettiin, laudoitettiin sisltä ja sen päähän rakennettiin laudoista hevoskierros. Salmen meijeriä verotettiin marraskuun kokouksessa 1897 5 äyrillä ja Hallisen, Sulkavan ja Höyrymeijeriä vain 2 äyrillä, joten Salmen meijeri oli siihen aikaan Alavuden suurin. Salmen yhtiömeijeri siirtyi sopimuskirjalla v. 1907 Alavuden Osuusmeijeriin.

Aapo oli myös paljon kunnanasioissa ”juoksupoikana” monien muiden isäntien kanssa, vaikkei ollut koskaan missään päällysmiehenä. Hän toimi lauta-, toimi- ja johtokunnissa, sillä yhteisissä asioissa tarvittiin paljon työntekijöitä. Kunnan hommat eivät olleet vuosisadan vaihteessa mitenkään pieniä. Oli rakennusten tekoa, ja niiden korjaamista, uusien kansakoulujen rakentamista, maanteiden tekoa ja huoltoa, jatkuvaa siltojen korjaamista ja monta muuta työtä. Samat miehet vuodesta toiseen olivat remmissä. Alavudelle puuhattiin myös kunnalliskodin perustamista jo vuonna 1894, ja talokin oli jo ostettuna, mutta perustaminen siirtyi myöhempään aikaan. Ensimmäinen kunnanlääkäri valittiin pitäjään vuonna 1894. Koulutoimea järjesteltiin, ja Aapo oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa monet vuodet kirkonkylän kansakoulun johtokunnassa. Muiden toimien ohella perustettiin Alavuden ensimmäinen maamiesseura v. 1900 ja Osuuskauppa 1900-luvun alussa. Aapo valittiin kirkkoneuvoston jäseneksi vuonna 1894 ja oli tehtävässään vuoteen 1913 saakka, joten hän ehti olla parikymmentä vuotta sen jäsenenä. Sen myötä hän toimi monissa seurakunnan hankkeissa ja luottamustehtävissä.

Salmella harrastettiin kalastusta ja Kirkkojärvestä sai kalaa. Aapo oli kasvanut suuren Pihlaisselän rannalla, mistä tuli innostus kalastukseen. Salmella vedettiin nuottaaakin, jota alavutelaiset eivät olleet juuri nähneet. Oli muitakin kalanpyydyksiä, verkkoja, mertoja, rysiä ja katiskoita. Kaloja saatiin niin paljon, että ainakin kerran viikossa oli keittokalaa monikymmenpäiselle joukolle ja niistä riitti särkeä, lahnaa ja haukea myös suolakalaksi talven varalle. Oma-aloitteisena miehenä Aapo Salmi tuotatti ainakin pari kertaa kalanpoikasia kalahautomosta. Kaksi kertaa hän tuotatti rapujakin. Rentoutuessaan Aapo Salmi kutoi verkkoja, vaikka palveluksessa oli myös vakinainen verkonkutoja ja paikkaaja.

Myös sepän työ oli Aapon mielityötä ja rentoutumista monista hommista. Kun häntä alkoivat asiat harmittaa, hän painui pajaan. Aapo oli nuoruudessaan ollut työssä Fredriksbergin konepajalla. Hän valoi aikanaan monelle talolle Alavudellakin ruokakellon, sillä vuosisadan vaihteessa oli tapana kutsua väki ruokakellolla syömään. Hän oli valanut kelloja valtiollekin, sillä hänellä oli niissä piireissä tuttavia, jotka valmistuttivat niitä.

Siihen aikaan naapureihin luotettiin. Aapolla oli pitkä ja kapea kirja, jossa oli merkintöjä rahanlainaamisesta. Se ja se on lainannut rahaa pellonojien kaivamista varten, asuinrakennuksen rakentamista tai korjaamista ja aidantekoa varten ym. Ne eivät olleet velkakirjoja, vaan korottomia vippauksia. Siihen aikaan luotettiin toisiin ja autettiin toisia ihmisiä.

Salmilla oli hyvin suuri tuttava- ja ystäväpiiri. Talossa majaili usein heidän ystäviään. Oli köyhiä, rikkaita, oli omasta kunnasta ja muualta. Aino-tyttären mukaan kaikki otettiin yhtä ystävällisesti vastaan.

Salmet toivoivat Suomen itsenäisyyttä. Aapo Salmi ei ehtinyt nähdä itsenäistä Suomea. Aapo ja Maria Salmi olivat molemmat Helsingissä Aleksanteri II:n patsaan paljastuksessa vuonna 1894. Alavuden kuntaa edustivat kapteeni C. O. Nordensvan, ratamestari G. A. Fischer ja Aapo Salmi. Edustajat menivät tilaisuuteen omalla kustannuksellaan. Sortovuosina Salmet saivat kuulla, että muuan taiteilija oli sommitellut seinätapetit Suomen vaakunakuviosta. Heille tilattiin sellaiset, ja pian sivullinenkin näki, mitä mieltä talossa ollaan. Aapo Salmen piti lähteä viemään suurta adressia Pietariin. Alavuden historiassa kerrotaan, että adressin toimihenkilönä oli maanmittausinsinööri Joel Stenius. Hän asui monia vuosia Salmella vuokralaisena perheineen ja monine maanmittausharjoittelijoineen. Aapon täytyi kuitenkin luopua Pietarin matkasta, koska hän oli noin puolen vuoden ajan sairaalloinen, eikä malttanut olla alallaan, että olisi tervehtynyt pikemmin. Matkaan lähti sitten kauppias J. B. Lindqvist.

Aapo Salmen kuolemasta Aino Salmi kertoi seuraavasti: "Isäni sairastui äkkiä. Ei hänen sairautensa kauan kestänyt, tuskin pari viikkoa. Lääkäri Bror Henricsson häntä hoiti. Hän sai jonkun sisäisen myrkytyksen. Hän ainakin arveli, että suolistossa oli auennut jotain. Tuo sairaus tuli meille kuin salama kirkkaalta taivaalta, eikä sitä ollenkaan osattu odottaa. – Tämä tapahtui 2.3.1916. Se oli hyvin ankara isku meille ja varsinkin äidille, sillä olivathan he kulkeneet käsi kädessä 52 vuotta ja asuneet samaa pesää sitä rakentaen.—” Leskeksi jäänyt Maria Salmi muutti Alavudelta vuonna 1919 ja asettui asumaan tyttärensä Hildan ja Matti Härkösen taloon Niemisveden Kauppalan talon pienempään rakennukseen Ähtäriin. Elämänsä loppuvuodet Maria Salmi asui Hämeenlinnassa.

Perhe myi Salmen päätilan kolme vuotta Aapon kuoleman (2.3.1916) jälkeen. Reilu neljännes tilasta jäi heille itselleen. Aino salmi kertoi tilan myynnistä seuraavasti. "Me ymmärsimme, ja olimme kaikki sisarukset yksimielisiä siitä, että kartanon enempää kuin maitakaan ei saa antaa rappeutua, kun niihin oli uhrattu paljon työtä ja rahaakin, mutta kuitenkaan emme osanneet olla yksimielisiä siitä, mitä korjata ja mitä ei. Kun sitten ilmestyi tilanostaja, joka lupasi kunnioittaa vanhempiemme voimakasta talon asumista ja kartanon kunnossa pitämistä, niin luotimme puheeseen ja myimme Salmen. Minun vanhempi veljeni, agronomi Hemmo Salmi olisi ostanut tilan takaisin kun se oli myytävänä v. 1930, mutta hän oli asialla päivän liian myöhään."

Aino Salmi kertoi myös käynnistään Lehtomäessä, perheen ensimmäisessä kodissa. ”Äitini halusi tietää minkälaisessa kunnossa meidän ensimmäinen kotimme Lehtomäki oli. Minä kävin siellä. Tie oli tehty siitä, mihinkä oli aikanaan anottu. Kivinavetta oli paikoillaan ja oven päällä Aapo 1869. Asuinrakennus, vaikka se silloiseen käyttöön oli kuulemma liian suuri, oli annettu olla sellaisena. Minua oikein hämmästytti, kun uudet asukkaat olivat säilyttäneet kaksi huonetta aivan sellaisena, minkälaisena meidän perheemme oli ne jättänyt. – Maalikin näytti sellaiselta kun olisi aivan äskettäin maalattu, vaikka siitä oli kulunut jo 54 vuotta.” [4]

Lue tästä kokonaisuudessaan Aino Salmen muistelmat, johon edellä oleva teksti pääosin perustuu: Salmen tilan vaiheita (pdf). Se on julkaistu Viiskunta-lehdessä 1960-luvulla.

Salmen perhettä kotitalonsa pihalla noin vuonna 1910. Edessä istumassa Aapo ja Maria. Takana vasemmalta Eemeli, Iivari, Aapo, Einari, Herman ja Kalle.

Salmen talossa toimi myöhemmin Viiskunta-lehden konttori, toimitus ja kirjapaino. Kuva: lehtikuva.

Aapo ja Maria Salmen hauta Alavudella.

Lähteet ja lisätietoa

[1] Kirkonkirjat
Pihlajavesi > syntyneet, 1834-1857 > 33: 1842 Jun-Jul https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...
Pihlajavesi rippikirja 1857-1868, s. 118 Lehtomäki hemman: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=6053...
Muutto Alavudella 1891: Pihlajavesi rippikirja 1889 - 1899, sivu 284: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2945...
Perhe Alavudella Salmen talossa: Alavus > rippikirja, 1891-1900 > 17: Salmi https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=793...

[2] Stuart Köhler, UPM Metsä: Lehtomäki
[3] Osuuskunta Sigillum, Heli Teittinen: Einar Salmen rahasto - Maanviljelijän suurlahjoitus maakunnan hyväksi
[4] Aino Salmi: Salmen tilan vaiheita, julkaistu Viiskunta-lehdessä 1960-luvulla
[] Eero Kojonen: Alavuden historia
[] Keuruun kylät: Pihlajavesi
[] Eine Joutsijoki: Pihlajaveden tiet vievät perille : Filmitähti metsässä, kansanedustaja toisessa. Keuruun veräjä.

Valokuvat:

• Lehtomäki-kuva: Keuruun kaupunki, Pihlajaveden ala-aste: Pihlajaveden historiaa, Eenok Lahden kuvia 2
  
• Salmen talo Viiskunta-lehden talona on lehtikuva.
• Muut kuvat ovat Kari Terhon kokoelmasta.

  ---

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 17. viikkoprofiili (22.-28.4.2019).