Riitta Johanna, Geni on yhteistyö sukupuualusta, eli jokainen meistä sukututkijoista tekee työtä varmistaakseen mahdollisimman laadukkaan alustan. Geni tarjoaa käyttöön sukujohtolaskurin, josta monenlaiseen sukulaisten etsintään, geenilinjoihin ja maailmanpuun kokoamiseen löytyy hyödyllistä tarjottavaa.
Eli mikä kohta puussasi olisi tuo virheellinen linkki? Kun avaat sukujohtosi tuohon henkilöön, käy läpi jokainen henkilö ja katso jos siellä henkilö, joka ei mielestäsi ole todellinen tai esim väärät vanhemmat ja avaa keskustelu hänestä.
Pelkästään se että puu lähtee Suomen ulkopuolelle Eurooppaan ei tietenkään ole syy kyseenalaistaa kaikkia henkilöitä itsessään Genin jatkuvasti muuttuvasta sukujohto-työkalusta.
Varsinkin pohjoismaalaiset ovat satojen ja tuhansien vuosien kuluessa lopulta samaa geeniperimää ja kun menemme ajassa noin paljon taaksepäin, meillä tuhansia samoja esivanhempia.
Kun menemme ajassa taaksepäin 25 sukupolvea, sieltä löytyy samaan aikaan eläneitä esivanhempia jokaiselle se 35 000 000. 35 miljoonaa - hurja luku pienelle alueelle. Eli varmuudella tiedämme, ettei pohjoismaissa ole ollut edes tuota määrää ihmisiä, suurin osa näistä silloin eläneistä esivanhemmista on meille yhteisiä.
Kaikki jotka ovat jälkeläisiä saaneet 2000-1000v sitten on suurilla todennäköisyyksillä esivanhempasi ainakin yhden kerran, suurella todennäköisyydellä useita eri linjoja pitkin. Heistä on jäänyt historian kirjoihin vain hyvin pieni kourallinen. Suurilla todennäköisyyksillä esivanhempiasi on myös monet muut saman ajan merkkihenkilöt ympäri eurooppaa, sukulinjoista ei ole jäänyt vain juurikaan paperille merkintöjä
Keskiajan islantilaisille islantilaissaagat olivat historiankirjoitusta. Ne kertoivat 1200–1300-luvuilla eläneiden merkittävien islantilaisten sukujen esi-isistä, näiden saavutuksista, keskinäisistä riidoista ja vastoinkäymisistä. Islantilaissaagoja onkin joissain yhteyksissä kutsuttu sukusaagoiksi. Islantilaissaagat olivat myös poliittisesti merkittäviä, ja päälliköt saattoivat käyttää niitä oman valtansa vahvistamiseen. Ne sisälsivät esimerkiksi tietoa esi-isien haltuunsa ottamista maa-alueista sekä tärkeää genealogista tietoa.
Lisää itse Sigridistä löytyy näistä lähteistä:
Snorri Sturluson (2016). Heimskringla löytyy myös suomennettuna jo vuodelta 1960.
Birgitta Fritz (2004), "Sigrid Storråda", Svenskt Biografiskt Lexikon, vol. 32
Jónsson, Guðni; Vilhjálmsson, Bjarni (eds.). "Fornaldarsögur Norðurlanda: Yngvars saga víðförla". Heimskringla.no. Retrieved 2 March 2022.
Tunstall, Peter, ed. (2003), The Saga of Yngvar the Traveler, archived from the original on 20 February 2005
"Hervarar Saga og Heiðreks". The Complete Fornaldarsögur Norðurlanda Legendary Sagas of the Northland in English Translation. Retrieved 1 March 2022.
Snorri Sturluson (2016). Heimskringla (PDF). Vol. 1. Translated by Finlay, Alison; Faulkes, Anthony (Second ed.). Viking Society for Northern Research, University College London. pp. 131, 178–179, 192–193, 213–218.
Snorri Sturluson (2014). Heimskringla (PDF). Vol. 2. Translated by Finlay, Alison; Faulkes, Anthony. Viking Society for Northern Research, University College London. pp. 290, 292–295.
Snorri Sturluson (2014). Heimskringla (PDF). Vol. 3. Translated by Finlay, Alison; Faulkes, Anthony. Viking Society for Northern Research, University College London. p. 22.
Paweł Jasienica, Ostatnia z rodu, Pruszyński i S-ka, Warszawa 2009, s. 113.
Oswald Balzer, Genealogia Piastów, Kraków 1895.
Włodzimierz Dworzaczek, Genealogia, Warsaw 1959
Andrzej Feliks Grabski, Bolesław Chrobry. Zarys dziejów politycznych i wojskowych, Warsaw 1964.
Kazimierz Jasiński, Rodowód pierwszych Piastów, Warsaw-Wrocław (1992).